Yleisöltä

Onko koulutus investointi?

Matias Mäkynen (sd.)
Matias Mäkynen (sd.)

Kirjoittaessani tai puhuessani koulutuksen ja tutkimuksen puolesta investointina saan aika usein kysymyksen, tiedänkö mikä on investointi.

Kysymys hieman hämmentää, mutta sitä on silti syytä pohtia.

Ensin vastaus kysymykseen: investointi on panostus johonkin tuotannontekijään, jonka odotetaan tuottavan tulevaisuudessa enemmän kuin siihen on panostettu.

Mutta miten voidaan tunnistaa tilanteet ja sellaiset osat yhteiskunnasta, joissa valtion kannattaa investoida? Vaikka jopa velkarahalla.

Suomalainen yhteiskunta on koulutuksen ja tki:n menestystarina. 1860-luvulta vuoteen 2015 ulottuvassa tarkastelussa Matti Pohjola toteaa, että Suomen talouskasvusta 2/3 syntyi uusista ideoista, vajaa kolmannes henkisestä pääomasta ja 5 % kiinteästä pääomasta.

1960-luvulta alkaen Suomen työajan määrä on pienentynyt. Elintasomme on siitä alkaen noussut nimenomaan tuottavuuden kasvusta.

Suomen isoimpia ongelma on, että finanssikriisin jälkeen tuottavuutemme kasvu pysähtyi. Ja, mikä pahinta, valtion välttämättömät investoinnit tulevaisuuden kasvuun, eli koulutukseen ja tutkimukseen jätettiin leikkausvimmassa tekemättä.

Työn tuottavuus syntyy siis henkisestä pääomasta, kiinteästä pääomasta ja teknologiasta. Henkinen pääoma syntyy koulutuksesta sisältäen koulutusvuodet ja koulutuksen tuottoasteen eli sen, paljonko koulutus lisää henkilön palkkaa.

Teknologia eli uudet ideat ovat vaikeammin määriteltävissä. Pohjolan mukaan teknologia on tietoa siitä, miten tuotantopanosten avulla raaka-aineista saadaan hyödykkeitä, joita kuluttajat käyttävät tarpeidensa tyydyttämiseen. Kaikkea laitteista johtamiseen siis.

Monien väitettyjen valtion menojen tuotoista voidaan perustellustikin kiistellä.

Voitaneen kuitenkin sanoa, että koulutus sekä tutkimus- ja kehitystoiminta ovat mitä suurimmassa määrin investointeja, jotka nostavat elintasoamme ja kansantaloutemme vaurautta. Mutta hyötyykö julkinen talous niistä?

Lyhyesti sanottuna julkinen talous hyötyy kansantalouden kasvusta lisääntyvien työpaikkojen, nousseiden palkkojen, kasvavan kulutuksen ja niistä kerättyjen verotulojen kautta. Oleellista on tietysti, että julkiset tulot lopulta kasvavat enemmän kuin julkinen rahoitus koulutukseen ja t&k-toimintaan on.

Jotta julkiset tulot ovat suuremmat kuin menot, on oleellista, että julkiset t&k-panokset kasvattavat myös yksityisiä panoksia ja että koulutus nostaa työllisyyttä ja tuloja. Näin usein on, mutta ei itsestäänselvästi. Siksi keskustellaan paljon t&k-toiminnan ja koulutuksen vaikuttavuudesta.

Varsinkin koulutuksella on paljon muitakin hyötyjä kuin työllistyminen ja tulojen kasvu. Koulutus on yhteydessä mm. terveyteen, elinikään ja rikollisuuteen. Näitä epäsuoria vaikutuksia ei Pohjolan laskelmissa huomioida. Saati sivityksen ja demokratian merkitystä, joita koulutus edistää.

Olen siis vakuuttunut siitä, että koulutus ja tutkimus ovat investointeja. Vieläpä parhaasta päästä. Niin ovat muuten myös joissain tapauksissa julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ja sosiaaliturva, mutta palataan niihin toiste.

Monesti alkuperäisen kysymyksen kysyjä on oikeistokommentaattori, joka pitää itseään talousosaajana ja on kyseenalaistamassa ensimmäisenä eri mieltä olevien osaamisen.

Kyseessä on argumentaatiovirhe, mutta pohditaan niitä joskus toiste.

Matias Mäkynen

SDP:n kansanedustaja Vaasasta

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje