Yleisöltä

Onni yksillä – kesä kaikilla

”Väkivaltaa kaupungin kaduilla – olemmeko toimettomia” (I-P 2.1.2023 Jyrki Mäkynen). Kiitos, kirjoitus oli ajankohtainen.

”Jos syrjäytymiseen todella halutaan vaikuttaa, resurssit pitää kohdistaa mieluummin varhaiseen vaiheeseen laajennetun oppivelvollisuuden sijaan”.

Nykyisen oppivelvollisuuden toteutuessa ei nuorelle jää ”urakka” kesken. Välivuodet peruskoulun päättymisestä täysi-ikäisyyteen tulevat valvotusti ja velvoitetusti hyödynnettyä.

Nuorisohuollon vuosiltani omaan kokemuksen, jolloin paimensimme noita välivuosille pyrkiviä, ”saattaen vaihdettava -projektilla” opintojen pariin. Se oli työlästä, ei ollut lakia takana. Toisaalta niistä opinnoista oli merkittävät kulut ja kaikilla perheillä siihen ei ollut varaa. Nyt kuluton mahdollisuus on kaikille. Se varakkaimpienkin täytyy hyväksyä yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi. Luokkayhteiskunnasta on rohjettava luopua.

”Pienilläkin asioilla voidaan tehdä merkittäviä tekoja. Päiväkodeissa ja kouluissa kaikkien työyhteisön aikuisten rooli kasvatuksessa tulee hyödyntää sekä hyödyntää myös poliisia osana kasvatustyötä. Kyse on samasta ajattelusta kuin vanhustenhoidossa; kaikkien ei tarvitse olla korkeasti koulutettuja terveydenhuollon tai hoivan ammattilaisia, muillakin on iso rooli hyvinvoinnissa”.

Päivähoitolain (1974) yksi perusajatus oli henkilöstön kokonaisvaltainen käyttö ja yhteisöllinen työskentely. Lakia ja asetuksia on muutettu vuosien saatossa. Suurin osa muutoksesta on ollut monia seikkoja ja toimintoja parantavia. Viimeisimmät muutokset ovat ehkä menneet ohi mahdollisuuksien. Ei visioitu mitä resurssit mahdollistavat? Paperilla toimii, mutta kun kasvatettava onkin vipeltävä lapsi.

Poliisi kasvattajana, nykyisillä tiedoilla ja taidoilla sekä tehtäväkuvalla, on mahdottomuus. Pelolla ja väkivallalla ei kasvateta eikä tulevaisuutta rakenneta.

”Kolmannen sektorin rooli tulee yhä merkittävämmäksi. Seurat ja järjestöt tarjoavat mielekästä tekemistä ja merkityksellisen yhteisön niin liikunnan, kulttuurin kuin muiden yhdistävien asioiden parissa. Näistä lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus löytää myös vastuullisen aikuisen roolimalleja.”

Seuroilla ja järjestöillä on merkittävä mahdollistajan tehtävä. Siitä kiitos! Onko perheillä kuitenkaan taloudellisia mahdollisuuksia selviytyä osallistumisesta perittävistä maksuista ja harrastuksen vaatimista välineistä sekä tarvikkeista? Moni lapsi ja nuori saa katseellaan seurata toisten harrastusta. Siinä mieli murtuu!

Väkivalta, niin kodeista kuin kadulta on saatava pois. Luokkaeroja kasvattamalla yhteisöllisyys rappeutuu ja ristiriidat kasvavat.

Kasvun ja oppimisen tukeminen lienee yksi tärkeimpiä kehityshankkeita. Se ei tarkoita tasapäistämistä, vaan jokaisen luontaisten kykyjen tukemista ja vahvistamista sekä mahdollistamista. Taloudellinen lapsuuden- ja nuoruuden tausta ei saa olla tulevaisuuden este. Jokainen euro, joka lapseen ja nuoreen panostetaan, tulee moninkertaisena takaisin ja erityistukea tarvitsevien osalta vielä mittavampana.

Juhani Rytkönen

Seinäjoki

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje