Yleisöltä

Oppimistulokset uudelleen nousuun

Viime päivinä on uutisoitu opetus- ja kulttuuriministeriön Sivistyskatsauksen 2023 tuloksista. Kyseessä on ministeriön kokonaiskuva oman hallinnonalansa kehityksestä viime vuosikymmenten ajalta.

Päällimmäiset tulokset osoittavat oppimistulosten heikkenemistä, suomalaisen koulutustason nousun pysähtymistä sekä julkisten sivistyspanosten laskua.

Aluksi täytyy kuitenkin nostaa esiin suomaisen koulutuspolitiikan tärkeitä hyviä puolia. Opettajankoulutus on edelleen korkealla tasolla, vaikkakin koulutuksen tulisi ottaa huomioon nykyistä enemmän koulun arkipäivän ongelmatilanteiden ratkaisukeinoja.

Opettajilla on vieläkin melko hyvä pedagoginen vapaus toteuttaa opetussuunnitelman mukaista opetusta. Siitä tulee jatkossakin pitää huoli ja pyrkiä vaikuttamaan, että opettaja saa keskittyä siihen mihin hän on kouluttautunut, opettamaan.

Koulujen oppimistulokset ovat Suomessa laskeneet vuodesta 2006 lähtien. Tänä aikana peruskouluissamme on noudatettu kahta eri opetussuunnitelmaa.

Vaikka uusien opetussuunnitelmien laadinnassa pyritään ottamaan huomioon yhteiskunnan muuttuminen ja kehittyminen, ei voida täysin ohittaa ajatusta, että suunnitelmissa on tehty virheitä ja muutettu paljon sitä, mikä aikaisemmin oli hyvällä mallilla arkipäivän koulutyössä.

Aivan liian paljon on perustettu erilaisia työryhmiä pohtimaan ongelmia. Opettajien mielipiteitä ei kuitenkaan ole otettu huomioon oikeastaan ollenkaan. Väitän, että monet virheet olisi voitu välttää kuulemalla ammattitaitoisia opettajia.

Tosiasiana on myönnettävä, että vuosituhannen alun jälkeen maahanmuuttajien osuus Suomessa on kasvanut. Kouluihimme on tullut yhä enemmän kielitaidottomia ja eri kulttuuritaustaisia oppilaita. Näille koululaisille tarjotaan yleensä ns. valmistavaa opetusta, jossa pyritään opettamaan suomen kielen alkeet.

Jo järjestelmän alusta saakka ongelmana on, että nämä oppilaat siirretään yleisopetuksen luokkiin aivan liian aikaisin. Valtion tulisi rahoittaa valmistavaa opetusta niin pitkälle, että kielitaito olisi kehittynyt ja sitä kautta mahdollisuus ymmärtää opetusta varsinkin lukuaineissa.

Jo vuonna 2010 Ruotsissa todettiin, että parhaat oppimistulokset saatiin resursoimalla koulutukseen tarpeeksi, pitämällä ryhmäkoot järkevinä yhtä opettajaa kohti ja rajoittamalla liian isojen kouluyksiköiden perustamista. Ruotsissa tämä tapahtui vain joillakin yksittäisillä alueilla. Suomessa peruskoulujen lukumäärä on pudonnut rajusti viime vuosikymmenten aikana. Asia on ymmärrettävissä, jos lasten määrä putoaa, mutta kyseessä on usein vain pelkkä taloudellisuuden ihannointi. Vieläkään Suomessa ei ole tehty puolueetonta tutkimusta, mikä säästö on saatu koulujen lakkautusten kautta. Yleensä kyse on oppilaiden oikeuksien polkemisesta pitkien koulumatkojen ja liian isojen ryhmien kautta.

Vuonna 2011 voimaan astunut perusopetuslain muutos erityisopetuksen osalta on ajatukseltaan kaunis, mutta on ollut toteutettuna lähes täysi ”susi”.

Suomessa on vain muutamia koulutuksenjärjestäjiä, joissa asia on ymmärretty oikein ja annettu järjestelmälle oikea rahoitus. Suurin osa erilaista tukea tarvitsevista oppilaista jää saamatta sellaista opetusta, mitä he tarvitsevat. Samalla muut yleisopetuksen oppilaat kärsivät myös, eivätkä saa opettajalta sitä huomiota, mikä heillekin kuuluu. Kaikki tämä heikentää välttämättä oppimistuloksia.

Suurin ongelma on ns. koulukunnottomien osuus yleisopetuksen luokissa. Muutama oppilas hulinoi luokissa ja vaikeuttaa kaikkien työskentelyä.

Viimeisten 20 vuoden aikana digitalisaatio on tullut kouluihin. Oikein käytettynä se rikastaa opetusta. Varsinkin älypuhelinten käyttö on riistäytynyt käsistä ja niitä käytetään opetusta häiritsevästi. Koulujen tulisi kerätä älypuhelimet pois oppilailta niinä aikoina, kun niitä ei tarvita opiskeluun tunneilla. Kyse ei ole yksilönoikeuksien polkemisesta vaan jokaisen omaksi eduksi.

Nykyisen opetussuunnitelman sisältämä oppilaiden itseohjautuvuuden oppimiskäsitys on myös suuri virhe. Lähes kaikki toisen asteen opiskelijatkaan eivät pysty sellaiseen ja sitä vaaditaan nyt myös jopa alaluokkien oppilailta.

Mahdollisimman laaja opettajajohtoinen opetus on edelleen erittäin toimiva ratkaisu. Opettajan pedagoginen taito tuo siihen omat motivaatiota lisäävät lisäopetusmenetelmät.

On myös uskallettava vihdoinkin nostaa esiin kysymys, voisiko miesopettajien suurempi määrä vaikuttaa poikien oppimistuloksiin ja kouluviihtyvyyteen.

Kyse ei ole naisopettajien huonoudesta, mutta tosiasia on, että pojat tarvitsevat enemmän poikapedagogiikkaa. Sekä opettajanhuoneet että oppilaat tarvitsevat tasaisessa määrin nais- ja miesopettajia.

Matti Sippola

opetusneuvos

Seinäjoki

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje