Perusopetuksen opetussuunnitelma on kriteeriperustainen. Oppimiselle on tällöin asetettu odotus eli tavoitteet, joiden osaamista arvioidaan mittateoreettisesti arvosanoin. Opetuksen suunnittelun perustana on ajattelu, että on olemassa perusasiat, joiden osaaminen mahdollistaa etenemisen opinpoluilla. Suomessa on oltu hämmästyttävän yksimielisiä tästä oppimisen järjestyksestä.
Olemme tottuneet ajattelemaan, että luku- ja kirjoitustaito ovat edellytyksiä oppimiselle. Tällöin uskomme, että oppimisen ”käsiin saaminen” operoi käsitteillä. Kuitenkin on olemassa tietoa ennen käsitteitä, joka ilmenee ilmeissä, eleissä, kuvissa, muodoissa, rakenteissa, väreissä, äänissä tai yleisesti kokemisen kokonaisuudessa.
Me ihmiset olemme herkistyneet ympäristömme vaikutteille erilaisin tavoin suuntautuneina. Kun katsomme ympärillemme, havaitsemme erilaisia asioita ja ilmiöitä riippuen siitä, mitä aikaisemmin on ollut havaittavana.
Myös matematiikan perustana ovat hyvin määritellyt käsitteet, joiden välisistä riippuvuuksista logiikka rakentuu. Oppimisen ilo, into ja innostus avautuvat aistiperäisesti myös käsitteellisissä tieteissä, kuten matematiikassa tai filosofiassa.
Käsitteet ovat sanallisen ilmaisun perustaa, mutta aina oikeita käsitteitä havaitsemalleen ei tahdo löytää. Olisiko oppimiselle syytä etsiä muitakin perusteita kuin käsitteellinen osaaminen opinpolun alkuvaiheessa. Tällöin maailman ymmärtämisen opettelu rakentuisi omien havaintojen lähtökohdista itse tuottamalla vähitellen yhä täsmällisempään ilmaisuun pyrkien.
Arjen tietojen järjestämisessä ja tieteellisyyteen pyrkimisessä taustalla vaikuttaa matematiikka. Matematiikka on tieteen esikuva ja toisaalta vallitseva maailman järjestymisen tapa.
Matematiikkaa on ympärillämme kaikkialla, mutta läheskään aina sen täsmällinen ilmaisu ei onnistu, eikä ole aina tarpeenkaan. Kuitenkin paljon matematiikkaa on vielä keksimättä ja toisaalta käytämme matematiikan esiasteita tietämättämme. Matematiikan hyötynä usein riittää, että jos en ymmärrä jotakin ihmistä tai toimintatapaa, ero johtuu erilaisesta ajattelujärjestelmästä. Matemaattisen mallin rakentaminen havainnoistaan voi kestää kokonaisen ihmiselämän. Mallin rakentaminen usein edellyttää yksilön koko potentiaalin käyttöönottoa. Tällaista oppimista koulujärjestelmämme ei tue, vaikka käytämmekin käsiteitä opinpolku tai oppimispolku viittaamaan elinikäisyyteen.
Sirkka Kumpula
KT
Seinäjoki