Tänään tulee täyteen tasan kaksi vuotta siitä, kun Venäjän armoton hyökkäyssota Ukrainaa vastaan sai alkunsa. Eduskunnassa tämä näkyi keskiviikon täysistunnossa, joka alkoi hiljaisella minuutilla sodan uhreille. Tämän jälkeen käytiin ajankohtaiskeskustelua Ukrainan tilanteesta, sen viesti oli harvinaisen yhtäläinen: Suomen tulee seistä Ukrainan takana ja tukena.
Ajankohtaiskeskustelun jälkeen vuorossa oli valtioneuvoston luottamusäänestys, jonka lopputuloksena oli, että valtioneuvosto nauttii eduskunnan luottamusta.
Luottamusäänestys pohjautui opposition jättämään välikysymyksen koskien hallituksen suunnittelemia työmarkkinauudistuksia.
Suomen ammattiliitot ovat perinteisesti olleet vahvat, mikä on ollut suuri etu suomalaisille työntekijöille ja työelämälle. Meidän työmarkkinoillamme on ollut toimiva yhteistyökulttuuri, joka on pitkälti pystynyt vastaamaan suomalaisen työelämän haasteisiin.
Näen ammattiliittojen roolin yhteiskunnassamme ja työmarkkinoilla hyvin tärkeänä, ja näkisin mielelläni enemmän kansainvälistä yhteistyötä.
Konkreettinen esimerkki on tällä hetkellä Ruotsissa meneillään oleva työtaistelu Teslaa vastaan, joka kieltäytyy allekirjoittamasta työehtosopimuksia. Tällaisissa tapauksissa kansainvälinen yhteistyö ammattiliittojen välillä voisi vielä paremmin edesauttaa työntekijöiden asemaa.
Lakot ja työmarkkinauudistukset ovat olleet ajankohtainen puheenaihe viime aikoina. Olen kuitenkin huomannut, että keskustelussa näyttää olevan vaikeaa erottaa erityyppisiä lakkoja toisistaan, mikä on johtanut siihen, että keskustelua voi olla vaikea ymmärtää.
Kun puhutaan lakko-oikeudesta, voidaan todeta, että maassamme on yleisesti ottaen kolme erilaista lakkotyyppiä: lakot, tukilakot ja poliittiset lakot.
Lakko on työtaistelutoimenpide, usein viimeinen keino, jota työntekijät voivat käyttää umpikujaan ajautuneissa neuvottelutilanteissa työnantajien kanssa. Kun on kyse työntekijöiden ja työnantajien välisistä neuvotteluista, lakko-oikeus on välttämätön ja puolustettava väline. Hallitus ei aio rajoittaa lakko-oikeutta tämäntyyppisissä lakoissa.
Tukilakko on työtaistelutoimenpide, jossa työntekijät tukevat muita työntekijöitä ryhtymällä lakkoon. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ammattiliitot tukevat toisia ammattiliittoja työriidassa lakkoilemalla. Esimerkiksi vuonna 2019 Posti- ja logistiikka-alan unioni (PAU) lakkoili, minkä seurauksena moni muu ammattiliitto aloitti tukilakkoilun.
Hallitus tulee muuttamaan lainsäädäntöä niin, että tukityötaistelut asetetaan suhteellisuusarvioinnin ja työriitalain mukaisen ilmoitusvelvollisuuden kohteeksi.
Jatkossa laillisia tukityötaisteluita ovat ne, jotka ovat kohtuullisia suhteessa tavoitteisiin ja joiden vaikutukset kohdistuvat vain työriidan osapuoliin.
Lopuksi ovat vielä poliittiset lakot. Poliittiset lakot ovat lakkoja maan hallitusta ja sen päättäjien politiikkaa vastaan. Mielestäni tämäntyyppisiä lakkoja ei voida pitää järkevinä.
Ymmärrän täysin, että kaikki eivät ole nykyisen hallituksen kanssa samaa mieltä, ja kunnioitan kritiikkiä, joka kohdistuu nykyisen hallituksen politiikkaan. Mutta se, että ryhmä yhteiskunnassamme yrittää lakkoilemalla aiheuttaa mahdollisimman paljon vahinkoa yhteiskunnalle ja tätä kautta vaikuttaa demokraattisesti valitun eduskunnan päätöksiin, ei ole hyväksyttävissä minun maailmassani. Pahimmat vaikutukset kohdistuvat elinkeinoelämäämme ja viattomiin yrityksiimme.
Menetelmän käyttäminen, jonka ainoana tarkoituksena on aiheuttaa yhteiskunnalle ja viattomille mahdollisimman suurta taloudellista vahinkoa, ei ole hyväksyttävää. Siksi tuen sitä, että hallitus ehdottaa poliittisten lakkojen rajoittamista ajallisesti.
Anders Norrback
RKP:n kansanedustaja Närpiöstä