Yleisöltä

Politiikan korkeakoulussa

Maassamme on meneillään kahden poliittisen kauden loppujuoksu. Viimeinen täysi eduskuntavuosi ennen uusia vaaleja on kääntymässä lopuilleen, ja ensi keväänä valitsee kansa taas uudennäköisen parlamentin Arkadianmäelle. Millaisen?

Kiistatta voi kulunutta yli kolmen vuoden aikaa sanoa värikkääksi tapahtumiltaan.

Sipilän nelivuotisajan jälkeen hallituksen johtoon nousi Antti Rinteen demarit. Varsin lyhyeksi tosin jäi Rinteen ensimmäinen kabinetti. Hänen vaihtamisensa Sanna Mariniin toisti samaa kuin Anneli Jäätteenmäen pikavisiitti 2003, kun hänet vaihdettiin Matti Vanhaseen.

Syitä niin keskustan kuin demarien pikaiseen johtajavaihdokseen voi hakea henkilökuvasta mutta myös nykypolitiikan mediaherkkyydestä. Viime mainitun merkitystä ei voine kukaan kiistää. Kuluneen kesän ykkösuutiseksi maassa on noussut pääministerin bilekutsujen vuotaminen julkisuuteen.

Pidän edellä mainittuja esimerkkejä eli henkilökysymysten nousua isona ajanilmiönä. Nimittäin poliitikkojen toiminta henkilötasolla hallitusjohdossa on kiihkeännopean uutisoinnin tulosta mutta onko siinä kaikki?

Politiikan korkeakoulussa menestyminen lienee aina ollut vaativaa, niin Kekkosen aikaan kuin sen jälkeisten presidenttien aikaan. Presidentin valtaa kavennettiin mutta Niinistön vahva ja kokenut johtajuus on nostanut hänet suvereeniksi maan johtajaksi.

Pääministerin persoonien ailahtelevuus on edesauttanut tapahtunutta. Ehkä meillä yhä on niin, että ”maan isä tai äiti” on yhä mediankin arvostelulle vähemmän altis kuin arkinen hallitusjohtaminen Kesärannassa. Tuore Marin-kohu ja sitä seurannut anteeksipyytely mitannee niin Marinin kuin puolueensakin uskottavuutta 2023 vaaleissa suuresti. Petteri Orpon pääministeriydelle ei näy gallupien valossa ainakaan esteitä.

Presidentinvaalien 2024 ehdokasasettelua arvailevat kulisseissa niin puolueet, media kuin koko kansakin. Ovatko Marin ja Orpo ehdokkaina, entä vihreiden Haavisto ja ... niin kuka onkaan keskustan ja kuka perussuomalaisten ja vasemmiston pressaehdokas?

Olli Rehniä enteilevät gallupit Saarikon puolueen ehdokkaaksi. Itseäni on vuosien ajan jopa kismittänyt kahden muun keskustapoliitikon syrjäytyminen Mäntyniemi-arvailuista. Yli 50 vuotta politiikan korkeakoulua käynyt Paavo Väyrynen on osin oman puolueestaan syrjähyppynsä takia polttanut siipensä ehdokaskilvassa. Mutta Matti Vanhasen ”unohtaminen” presidenttipelissä on pahin moka tai mediapelaajien tekele.

Vanhasen terveystilaa en pidä esteenä; Matin taituruus politiikkamme keskiössä jo vuosikymmenten ajan suvereeni ja ansioitunut. Miksi häntä ei puolueensa jopa painostaisi vuoden 2024 vaaleissa ehdokkaaksi? Olli Rehnillä ei ole ollut poliittisia mokia julkisuudessa mutta hänen harmaaväritteinen persoonansa tuskin innostaa kansaa uurnille hänen puolestaan. Eero Heinäluoman, Jussi Halla-ahon ja Li Anderssonin ehdokkuus puolueissaan on mahdollinen. Itse en usko Sanna Marinin nousuun presidenttipörssissä.

Jouko Pesonen

Alajärvi

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje