Yleisöltä

Pro Kauhava oli ja on niin Kauhavan parhaaksi

Jaa artikkeli

Kirjoitin itse kuluneena keväänä Pro Kauhavan nettisivuille, koska luotin ihmisten hyvyyteen ja inhimillisyyteen. En tunne kaupunginjohtajaamme henkilökohtaisesti, mutta ajojahti häntä kohtaan tuntui liian rajulta tavallisen kauhavalaisen kansalaisen kannalta. Meistä, joilla on vain se yksi ääni kunnallisvaaleissa. Sen antaessamme annoimme siis myös tuomiovallan, jota kuitenkaan emme halunneet antaa, nyt jälkikäteen asiaa pohtiessamme.

Kaupunginjohtajamme on luovuttanut ja sopimus kaupunginhallituksen kanssa on tehty. Me ”normi”kansalaiset emme olleet edes sen arvoisia, että meille asia olisi perusteltu suoraan ja selvästi vaan asiapaperit keksittiinkin nyt julistaa salaisiksi. Toki tunnen myötätuntoa kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa istuvia kohtaan, että tehtävä ei ole helppo, mutta suoraselkäisinä ja rehteinä olemme heidät tehtäviinsä äänestäneet. Sitä käytöstä olisimme odottaneet myös nyt, ei muuta. Mutta asia piilotettiin ”salaiseksi julistetun” taakse päättäjien parhaaksi, kenenkäs muun? Kunnallispolitiikassa päätösten luvataan olevan avoimia ja läpinäkyviä vaalien alla; siis missä nyt ollaan? Ei ainakaan läpinäkyvyydessä.

Menen ulos ja hengitän ilmaa pohjalaisen taivaan alla. Huumava mullan tuoksu ja kukkivat nurmet huokuvat ihanaa kesää. Lasten silmät loistavat ja iloinen naurunsa tulee suoraan sydämestä. Äidit ahertavat töissään ja isät jo pyyhkivät hikeäkin otsiltaan. Isovanhemmat istuvat tyytyväisinä pihakeinuissaan ja murehtivat uutisia, joita tulee Ukrainan suunnalta.

Kun kuljen hautausmaalla näen, miten mies kastelee kukkia vanhempiensa haudalla ja ajatukseni kulkevat sairaalaan, jossa näin pojan silittävän kuihtuvan läheisensä poskea. Naapurissa tytär auttaa vanhempiaan kodinhoidossa, nuo kultaiset kädet tekevät sen syvällä huolenpidolla.

Kirkossa ollessani sieluani sävähdytti kiitosvirsi ja muistan, kuinka erään kaupungin viranhaltijan hautajaisissa kirkonportailla lauloimme suureen ääneen ”Maa on niin kaunis”, kun viimeinen matkansa alkoi.

Silloin pieni poika peloissaan tarttui kummitätinsä käteen ja täti lohdutti: kaikki on hyvin. Me selviämme kyllä.

Ajatukseni palaavat kuluneeseen kevääseen Kauhavalla: Katson kaupungintalolle. Mistä se pahuus tuli? Tavallisten ihmisten mieliin? Likainen asia, sanoi joku, en halua sekaantua, ja sekaantui kuitenkin väittäen, että korkea-arvoinen virkamies Helsingissä oli sanonut jotain jossain. Vaikka on kuinkakin korkea, voi silti olla väärässä.

Ilkka-Pohjalaisen juttu 16.6. todistaa, että ihan väärässä ei ole voitu olla. Vaasassa kokemusta saanut on hyväksi todettuna tullut valituksiksi Kauhavalle ja sama ihminen mukana valinnoissa. Paljon hyvää on ollut tiedossa, kun Kauhavalle on valittu. On hyväksi todettu.

Sitten alkaakin tulla niitä nimettömiä vihjailuja. Ja kuitenkin: ketkä julmalla tavalla johdattivat asian päätökseen, jota me tavalliset kansalaiset emme ymmärrä? Ovatko he nyt onnellisia ja tyytyväisiä. Jos itse olisin heidän sijassaan, en olisi. Tämän mallin pahuus tässä tavallisessa elämässä ei ole ainakaan minua varten. Suurempi on rakkauden ja hyväksyvyyden voima, nyt ja aina omien läheistemme kanssa. Nyt ja aina. Hyvyys tulee lopulta voittamaan

Maritta Keltikangas

Kauhava

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje