Yleisöltä

Raha – tuo välttämätön paha, josta ei saisi puhua

Jukka Mäkynen (ps.)
Jukka Mäkynen (ps.)
Jaa artikkeli

Aluevaalit ovat ohi ja hyvinvointialueiden rakentaminen alkaa.

Lähes jokaisessa vaalimainoksessa vaadittiin palvelujen säilymistä ja parantamista. Mainokset olivat lähes toistensa kopioita, koska sote ja aluevaalit ovat monelle ehdokkaalle tuntematonta aluetta, eikä tiedetä paljonko miljardeja muutokseen palaa. Lupailtiin yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta tärkein asia sivuutettiin – nimittäin raha ja riittääkö se kaikkeen?

Hallituksen ja erityisesti keskustan käsikirjoittama sote hyvinvointialueineen runnottiin läpi keskeneräisenä ja käynnistettiin ilman mitään tietoa kustannuksista. Vaalikeskusteluissa tuli hyvin selväksi, että hallituspuolueilla ei ole miljardilupauksilleen taloudellista selkänojaa ja monilla alueilla on jo nyt kriisitunnelma.

Suomi elää vahvasti velalla ja hallituksen nykyisellä talouspolitiikalla raha ei tule riittämään. Takeita ei ole riittääkö se edes ihmisten elintärkeiden palvelujen tuottamiseen.

Muutos vie valtavasti rahaa ja pelkästään hyvinvointialueiden hallinto, ICT- ja tietojärjestelmät lohkaisevat ison osan kuluista, joita tarvittaisiin työtä suorittavalla puolella.

Lisärahoituksen saamiseksi täytyy joko lisätä verotusta ja velkaa, tai vaihtoehtoisesti karsia kustannuksia ja priorisoida asiat tärkeysjärjestykseen.

Minä kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Mistä menoja voidaan karsia, siis valtakunnan tasolla? Helppo vastaus on karsia sellaisista toiminnoista, jotka eivät hyödytä Suomea ja suomalaisia!

Kehitysavusta voidaan leikata ja autetaan sitten, kun on varaa siihen. Sukupuolihömpästä ja siihen liittyvistä tutkimusrahoista sekä sukupuolineutraalien henkilötunnuksien muuttamisesta voidaan luopua, eikä kukaan joutuisi hengenvaaraan. Humanitäärisen maahanmuuton kustannuksista ja laittomasti maassa olevien hyysäämisestä voidaan surutta leikata.

Suurin kuluerä on EU:n vaatimat tuki- ja solidaarisuusrahastot ja energiatehokkuusdirektiivit, jossa Suomi on aina maksajan roolissa. Eikö mihinkään näihin vaatimuksiin voi todellakaan sanoa selkeästi ei? Olisiko aika vaihtaa neuvottelijoitamme ja välillä pyytää EU:lta tukea katastrofaaliseen taloustilanteeseemme?

Ehkä siten voisimme olla kuten Puola, joka alensi ruoan ja polttoaineiden arvonlisäveroa taloutensa tervehdyttämiseksi.

Suurimmaksi säästökohteeksi valitsisin kuitenkin ilmastopolitiikan.

Pitääkö meidän olla maailman ykkönen ilmastonmuutoksen torjunnassa ja tiukimmalla aikataululla kuin muut maat? Ei todellakaan tarvitse, vaan se on täysin moraaliposeerausta kansan elintason kustannuksella.

Tehokkaan viherpesun ansiosta meillä on tällä hetkellä Euroopan huonoin talouskasvu, kohtuuton verotus ja surkea ostovoima. Huoltovarmuutemmekin ajetaan alas ja energian hinnat ovat täysin kohtuuttomia, joista ei monikaan kansalainen enää selviydy.

On rahaa, omaa ja vierasta. Käytämmekö sitä oman kansan hyvinvointiin vai maailman parantamiseen on priorisointikysymys.

Vanhusten hoito on kärsinyt ehkä räikeimmin resurssipulasta ja hoitajat ovat tyytymättömiä palkkaukseen ja työolosuhteisiin. Hallituspuolueille on arka paikka kun perussuomalaiset nostivat perimmäisen syyn tapetille aluevaalissa – nimitäin raha.

Velanotto ei korjaa loputtomiin asiaa, vaan on aika ryhtyä katsomaan, mihin verovaroja budjetoidaan nyt ja tässä. Velka on siirrettyä verotusta, jonka tulevat polvet joutuvat maksamaan. On tehtävä asioita uudella tavalla, paremmin kuin ennen, niin ettei henkilöstöä ja kuntalaisia ”tapeta” veroilla.

Jukka Mäkynen

PS:n kansanedustaja Vaasasta

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje