Kyllä minä sitten! Niin mitä sinä sitten? Kuule sitten sinä olet seniori. Tästä lähdetään, sillä se on totta. Nyt puurrat nuoruutesi tunnossa, että kerran saisit elää hyvää ja kunnioitettua seniorikansalaisen elämää.
Aloitin mielipidekirjoittamisen 1980-luvun lopussa. Sen jälkeen yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuttunut. Se on tietoteknistynyt. Asioita menee paremmaksi mutta tapahtuu myös kylmenemistä, tiukkaa vaatimusta omavoimaisuuteen erilaisten vempainten viidakossa.
Mielipidekirjoittajan liha vanhenee vaikka sielu ei pahemmin. Yhä kirjoittaa myös typeryyksiä mutta niitä karsii kirjoittajan eduksi mainio toimitus.
Olen yli kuudenkymmenen tänään. Hiljattain kiireiset terveysongelmat veivät H-talon mammuttiin. Tuohon terveyspyramidiin, jonka paikoitusalueet tiukkuvat autoja kaiken aikaa.
Ilmoittauduin koneelle, minut huudettiin numerona sisään. Jossain vaiheessa eksyilin hakiessani laboratoriota. Tunsin itseni noloksi, hieman vauhkoksi. En käyttäisi kuitenkaan ilmaisua järjestelmän nöyryyttämä. Ehkä tuo järjestelmä enemmänkin nöyryyttää sen työntekijöitä eri tasoilla. Auttajat ovat eräällä tavalla systeemin uhreja. Oletusta pitäisi päästä testaamaan.
Mitä tahtoisin hyvinvointialueilla? Kun olen seniori, siis jonkinlainen nuorten roolimalli, niin siinä tahtoisin edustaa siten tavoitetta, kuten alussa mainitsin.
Miksi täytyisi olla syrjäytyneitä, peloissaan olevia senioreita? Ihmisiä, jotka alkavat pudota avun tuolle puolen. Nitistyä, läkähtyä, oireilla isommin kuin toisissa olosuhteissa tapahtuisi.
Tällä kirjoituksellani esitän pohdittavaksi, että kaikille hyvinvointialueille rakennettaisiin senioreiden terveystalo.
Sieltä terveyskeskuspalvelut saisivat 63 vuotta täyttäneet kansalaiset. Sellaiset, jotka ovat eläkkeellä tai piankin matkalla eläkkeelle, joka on kuin onkin melkoinen oppimäärä. Sen tajuaa kun kohdalle osuu.
Aivan hienoa olisi, jos senioreiden terveystalossa olisi erityisiä senioriprosesseja ongelmia ennakoiden ja ennaltaehkäisten. Esimerkiksi niin, että seniorikansalainen voisi kohdata käynnillään pienen moniammatillisen työryhmän, joka antaisi neuvontaa ja ohjausta jonkin erityisen ongelman hoitamisen lisäksi.
Joku ajattelee senioreiden terveystaloa heti kustannuslisänä. Mutta kuinka monia suurempia ongelmia tällä järjestelyllä voitaisiin tosiaankin ennaltaehkäistä?
Seniori-iässä ihminen on erityislaatuinen psykososiaalinen olento. Hän on tilanteessaan kehollisesti, mielellisesti ja vuorovaikutuksellisesti. Näillä ulottuvuuksilla hän oireilee tai iloitsee.
Jari Ranta
Vaasa