Yleisöltä

Seurakuntien tulevaisuus 2030-luvulla

Suomen evankelisluterilainen kirkko on murrosvaiheessa ja kirkon kohtaamat haasteet ovat moniulotteisia. Kirkon on samaan aikaan ylläpidettävä luterilaiseen uskoon perustuvaa uskonyhteisöä pystyssä, kun maallistuminen ja kirkkoon kuulumattomuus voimistuvat. Tämä luo haasteita erityisesti seurakuntien talouteen.

Kirkollisverotulojen vähentyessä tuloja on etsittävä muualta ja samalla organisaatiorakennetta on tarkasteltava kriittisesti. Se, mikä toimi 30–40 vuotta sitten, ei välttämättä toimi enää 2020-luvulla. Seurakuntien tulisi siten laittaa tase töihin ja pyrkiä hankkimaan enemmän passiivista tulovirtaa pääomatuloista, unohtamatta kuitenkaan kirkollisverosta saatavia tuloja.

Se, miten kirkko houkuttelee uusia jäseniä ja erityisesti pitää nykyiset jäsenet kirkon jäsenenä on haaste.

Osa kirkosta eronneista kuuluisi mieluusti kirkkoon, mutta he eivät koe saavansa mitään vastinetta kirkollisveromaksuillensa.

Kirkkoon kuulutaan pääasiallisesti uskon ja perinteiden vuoksi. Kirkon pitäisi siten pystyä tarjoamaan sellaisia kokemuksia, jotka eroavat maalisesta elämästä ja tuovat pyhyyden kokemusta elämään.

Esimerkiksi anglikaanisessa kirkossa vallitseva ns. korkeakirkollinen suuntaus liturgiassa ja sakramenteissa on loistava esimerkki siitä, kuinka kirkko voi erottua muista ihmisten vapaa-aikaa kilpailevista aktiviteeteista.

Lopuksi täytyy todeta se, että jos kirkko ei toimi Raamatun opetusten mukaisesti, niin silloin voidaan kysyä sitä, että mitä varten sitten kyseinen organisaatio on olemassa?

Jaakko Koskela

Vaasa

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje