Yleisöltä

Sopimusneuvottelut yhteiskunnan vahvuus, ei kiristystoimi

Jaa artikkeli

Mikael Pentikäinen kirjoitti Ilkka-Pohjalaisessa 20.7 kolumnin, jota en malta olla kommentoimatta. Mielestäni on näet perin ikävää, jos yrittäjät näkevät tärkeimmän voimavaransa, työntekijöiden, mielipiteet kiristystoimina.

On totta,että 15 vuotta sitten Euroopan komissio möläytteli talousahdingossa sellaisia asioita kuin minimipalkan laskemista ja työmarkkinaosapuolten vallan vähentämistä palkkaneuvotteluissa. Jotkut ottivat tämän silloin orjalliseksi ohjenuorakseen ja näkivät tilaisuuden palkkojen alentamiseen. Virheet on kuitenkin myönnetty myös komission suunnasta.

Euroopan unionin instituutioita syytetään monesti jähmeästi liikkuviksi jättiläisiksi. On kuitenkin merkille pantavaa, että nykyään komissio kannustaa enemmän kuin koskaan työmarkkinaosapuolia sopimusneuvotteluihin. Brysselissä on huomattu, miten yhteiskunnat, jotka perustuvat yhdessä sopimiseen, ovat ketterämpiä ja selviytyvät kriiseistä nopeammin.

Euroopan työssäkäyvistä yli kymmenen prosenttia elää köyhyysrajalla ja yli 70 prosentilla on vaikeuksia saada rahat riittämään seuraavaan palkkapäivään. Yhä useampi työntekijä joutuu ottamaan toisen työn varsinaisen päivätyön rinnalle kattaakseen elinkustannukset.

Nyt rakettimaisesti kasvavat ruoka- ja energialaskut ovat katastrofi monelle palkansaajalle. Tilanteen hälyttävyyden vuoksi EU-tasolla on valmisteltu vähimmäispalkkadirektiiviä, jossa lakisääteisesti minimipalkan määrittelevien jäsenvaltioiden on nostettava minimipalkkansa tietylle taholle kansallisilla mittareilla mitattuna. Suomessa, jossa sopimisen kattavuus on korkea, tilanne ei vaadi toimenpiteitä.

Vähimmäispalkkadirektiivissä, josta Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio pääsivät yhteisymmärrykseen kesäkuussa kolmikantaneuvotteluiden jälkeen, otetaan myös kantaa siihen, millaisena tulevaisuuden työmarkkinat nähdään Euroopassa.

Pohjoismaiset sopimisen järjestelmät ovat hyvänä esikuvana Euroopassa, sillä jäsenmaita kannustetaan vahvasti kohti sopimisneuvottelujen kulttuuria. Ne jäsenmaat, joilla työehtosopimusten kattavuus ei kata yli 80 prosenttia työvoimasta, joutuvat tekemään komissiolle selvityksen, miten työmarkkinajärjestöjä kannustetaan sopimisneuvotteluihin ala- ja sektorikohtaisten työehtosopimusten saavuttamiseksi. EU on tosissaan, sillä komissiolle annettavan selvityksen täytyy sisältää realistisia aikatauluja ja selvitystä tarkastellaan viiden vuoden välein. Sosiaalinen dialogi nähdään siis erittäin suurena vahvuutena ja ratkaisuna, ei ongelmana. Ikävää, että tilanne nähdään päinvastaisena meillä, joilla neuvottelukulttuuri on päällisin puolin kunnossa.

On valitettavaa, että vuodesta toiseen haluttaisiin olla ennemmin sotapolulla kuin ratkaista tilannetta yhdessä. Palkansaajapuoli on näyttänyt olevansa valmis joustavuuteen, vaikka esimerkiksi väliaikaisiksi sovituista etujen heikentämisistä näyttää tulleen pysyviä työnantajapuolen mielestä. Tuleva syksy ja talvi tulevat olemaan erityisen vaikeita, niin palkansaajille kuin yrittäjille. Sen sijaan, että syyteltäisiin toista osapuolta, olisi syytä löytää se kuuluisa yhteinen köysi ja alkaa vetohommiin.

Susanna Salovaara

Kirjoittaja johtaa Brysselissä

FinUnionsin toimistoa, eli SAK:n ja

STTK:n EU-edustustoa

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje