Sotessako paikka kulttuurille

Onko hyvinvoinnilla enää tämän päivän yhteiskunnassa paikkaa? Pidetäänkö kulttuurista, taiteesta ja sen tekemisestä nauttivia harrastajina, amatööreinä, joista syntyy vain turhia kustannuseriä? Mikä tai kuka määrittää perusoikeuden kulttuuriin ja siihen osallistumiseen?

Tieteellisin tutkimuksin on kiistatta osoitettu, että osallistuminen kulttuuritoimintaan edistää koettua hyvinvointia ja hillitsee siten myös sote-palvelujen kustannusten nousua.

Toimintaa tarjoavista tasokkaista kulttuuripalveluista ja osaajista meillä ei ole pulaa. Vain järjestelmällinen toimeenpano koko maakunnan kattavasti vielä uupuu.

Katse kääntyykin toiveikkaana hyvinvointialueelle. Nyt jos koskaan tulee integroida kulttuurihyvinvointipalvelut saumattomaksi poluksi kuntien ennaltaehkäisevistä hyte-palveluista alueellisen sote-toiminnan raskaan sarjan rakenteisiin. Palvelujen saatavuus ei saa olla satunnaista, kiinni vain yksittäisten henkilöiden suopeudesta.

Kyse ei ole uudesta, ylimääräisestä kustannuserästä, vaan siitä, miten käytettävissä olevaa budjettia priorisoidaan. Kyse on myös asenteista. Onko helpompaa määrätä ja vastaanottaa lääkkeitä kuin osallistua esimerkiksi kulttuurireseptillä johonkin toimintaan ja aikaansaada elämään merkityksellistä sisältöä sekä hyvinvointia edistävää nautintoa?

Koronaa taikka muita vakavia sairauksia kulttuurihyvinvointipalvelut eivät maailmasta tietenkään hävitä. Mutta koetun hyvinvoinnin kasvaessa myös vakavien sairauksien vastaisessa taistossa tarvittavaa henkistä kestävyyttä ne kohottavat sekä terveydenhuollon henkilöstössä että sairastuneissa ja heidän lähipiirissään.

Oletko sinä se aluevaaliehdokas, joka päätät varmistaa maakunnan asukkaille mahdollisuuden kulttuurin tuottamaan hyvinvointiin etkä anna sille arvoa vain juhla- ja vaalipuheissasi?

Tarja Hautamäki

Vaasa

    Jaa artikkeli