Suomella on vakaa ja ennustettava ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Ilkka-Pohjalaisen kolumnissaan päätoimittaja Mantila 12.12.2021 vaikeroi pettymystään, ”Kun se Nato-askel jäi ottamatta”, tarkoittaen vuotta 1995, kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi, eikä hakeutunut samalla Natoon. Syyttää sitten, miten ”suuri osa kellokkaista jatkoi ulko- ja turvallisuuspolitiikan katselemista Kremlin ja suomettumisen linssien läpi.” Hän väittää myös, ettei ”Suomella ole Venäjän ja Putinin silmissä erityisasemaa.”

Tästä voi vetää johtopäätöksen, ettei Mantila anna mitään arvoa presidentti Niinistön jo vuosia harjoittamaan diplomatiaan ja nyt keskusteluille puhelimessa 13.12. ja 14.12. presidenttien Joe Bidenin ja Vladimir Putinin kanssa.

Putinille Niinistö esitti vakavan huolensa jännittyneestä tilanteesta Ukrainan rajoilla, painottaen puhelinkeskustelussa tarvetta löytää tilanteeseen diplomaattinen ratkaisu. Tuskin ilman arvostusta tällaiset keskusteluyhteydet toteutuisivat.

Niinistö oli todennut Putinille, että ”Suomella on selonteoista ilmenevä vakaa ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja”.

Otteita selonteoista: ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka ylläpitää vahvaa ja uskottavaa kansallista puolustuskykyä... Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustaan kuuluu kansallisen liikkumatilan ja valintamahdollisuuksien ylläpitäminen. Tämä säilyttää mahdollisuuden liittoutua sotilaallisesti ja hakea Nato-jäsenyyttä... Suomi pitää yllä toimivia ja tiiviitä suhteita Venäjän kanssa aloilla, jotka ovat Suomen ja EU:n kannalta keskeisiä”.

Suomen Moskovan edellinen suurlähettiläs (2016–2020) Mikko Hautala on todennut, kuinka ”naiivin yksiulotteisesti ja kapeasti monet Venäjä-suhteemme valitettavasti käsittävät”. Hautalan mukaan Suomi hoitaa suhteitaan Venäjään ”kokonaisvaltaisen kansallisen intressin näkökulmasta”.

Hänen mukaan Suomella on suhteessa runsaasti merkittäviä intressejä; turvallisuuspoliittisia intressejä, vienti-, tuonti-, matkailu-, kulttuurisia, liikenteellisiä intressejä jne.

Ilkka-Pohjalaiselle Hautala oli halunnut tähdentää: käsitys siitä, ettei Suomi uskalla nostaa esiin Venäjä-kriittisiä asioita, on täysin väärä.

Hautalan, joka lähti Washingtonin suurlähettilääksi, seuraajaksi Moskovaan nimitettiin Antti Helanterä, jota kuvataan erittäin vahvaksi Venäjä-osaajaksi. Vuonna 2003 hän voitti Tieto-Finlandian yhteisteoksella ”Maantieteelle Venäjä ei voi mitään”.

Nämä kapeasti maailmaa katsovat luovuttaisivat mieluusti ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoidon sotilasliitto Natolle, siis vieraisiin käsiin, toisin kuin suuri enemmistö, joka luottaa siihen, että hyväksi todettua politiikkaa ei kannata oleellisesti muuttaa, eikä antaa muiden hoidettavaksi. (Lähteet: Yle, HS ja I-P)

Risto Kuivaniemi

Lappeenranta / Ilmajoki

    Jaa artikkeli