Yleisöltä

Suomen moraaliset rajat

Jaa artikkeli

Joku tunkeutuu yli rajojen lupaa kysymättä. Se on väärin. Mitätöiden ylittämiään rajoja.

Rajojen käsite on tärkeä. Yksilöllä ovat rajat, kodilla, valtiolla.

Väkivaltainen rajojen ylittäminen aiheuttaa pitkäaikaisseurauksia. Tuhoa, siipirikkoutta.

En ole rajattomuuden kannattaja. Kaikki jäsentyy rajoihinsa.

Turvallisuuskulttuurin toteutuessa rajoja turvataan. Rajoja ei häpäistä. Psykopaattisiin nielaisuihin ei ole tilaisuutta.

Rajat ovat tietenkin myös maantieteellisiä rajoja. Tässä silti viittaan moraalisiin rajoihin.

En pidä tämänhetkistä suomalaista moraalikeskustelua kovin korkeatasoisena. Se on enemmänkin tunteenomaista tohkeilua tai pöyristelyä.

On selvää, että yliopistot on taitettu tai taipuneet olosuhteiden pakosta.

Ymmärrän tietysti pelurisieluisuuden. Kukapa tohtori tahtoisi asettautua tähtäimeen eli tulla mahdollisesti maalitetuksi. Mieluummin sitä tarkkailee harmaana sivusta ja pohtii.

Pohtii ja pohtii ja ällistelee. Hyväksyy moraalisesti ällistelemisensä kun ei nyt ihan ristiinnaulituksi viitsi ryhtyä. Miksi sanoa suoraan, jos voi kiemurrella.

Toimeentulo on jokaiselle tärkeä.

Oma tärkeys on itselle tärkeä, jos on. Kyllä se on!

Mielestäni kuitenkin edustamme moraalikeskustelun perinnettä. Tässä voi tietenkin kutsua hätiin tiedettä silloin kun pöyristelykulttuuri valtaa alaa.

Mihin Suomi liittoutuukin, niin emme ole vapaita keskustelusta maamme moraalisista rajoista. Niiden määrittelystä, asemoimisesta.

Suomella ovat moraaliset rajansa.

Moraalikeskustelu on aika särmä juttu.

Aloitetaan vaikka ekaluokkalaisten ihmettelystä.

Jos sallitaan, että ekaluokkalaiset ovat ekaluokkalaisia eivätkä lukioikäisiä vanhuksia.

Jari Ranta

Vaasa

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje