Yleisöltä

Suomen poliittinen eliitti suomettui, ei kansa

Jaa artikkeli

Ylen esittämä Kylmän sodan Suomi on kerännyt katsojia ja huomiota. Ohjelman keskeinen teema on se, kuinka Suomi suomettui. Kuinka rajan toiselta puolen ohjailtiin maatamme. Ohjelman mukaan kansakunta oppi valehtelemaan itselleen.

Näyttelijä Kari Heiskanen kommentoi ohjelmassa asiaa sanomalla, että ”Se ei tuntenut miltään, koska kaikki elivät samassa todellisuudessa”. Muutenkin todisteita esitetään vankasti toinen toisensa jälkeen. Etenkin taistolaisuuden ”peikolla” pelotellaan.

Ohjelma kuitenkin unohtaa yhden tärkeän asian. Nimittäin, että kyseessä oli poliittisen eliitin suomettuminen. Tuo ryhmä suomettui, mutta tavallinen kansa eli ”suomettamatonta” elämään.

YYA-sopimus ei määrännyt, millaista maitoa kaupasta haettiin.

Perheissä katsottiin telkkarista Peyton Placea, Bonanzaa, Pientä taloa Preerialla, Dallasia ja Dynastiaa. Sitä mukaan kun palkka parantui, ostettiin uusia kodinkoneita ja vaihdettiin autoa vähän parempaa. Elintaso nousi pikku hiljaa, suomettumisesta huolimatta. Tai ehkäpä jopa idän kaupasta johtuen.

Ja Suomi kun oli vapaa maa matkustaa, niin lähdettiin Kalevi Keihäsen matkassa Kanarian saarille ja samalla pönkitettiin oikeistodiktaattori Francon valtaa. Tai sitten lähdettiin Romaniaan tai Bulgariaan. Mukaan varatuilla sukkahousuilla ja farkuilla sai elää kuin pikku kapitalisti.

Elokuvissa käyvillä nuorilla oli tietysti oma suosikkinsa. Yksi niistä oli James Bond, joka hurmasi runsasrintaisia blondeja ja ajeli ikuisessa auringonpaisteessa avoautolla. Hänen filmeihinsä oli taatusti ihastunut Wärtsilässä töissä käyvä SKDL:ää äänestävä nuori duunari, joka asui puilla lämmitettävästä yhtiön omistamasta ”työsuhdeyksiöstä”. Elokuviin hän oli veivannut pimeässä lokakuisessa illassa räntäsateessa vanhalla fillarilla.

Hieman nuorempi nuoriso villiintyi rock-musiikista ja sen ykkösnimestä, suomalaisesta Hurriganesista. Juuri siitä bändistä, jossa oli Pate Mustajärven mukaan enemmän Amerikkaa kuin kaikissa jenkkibändeissä yhteensä.

Rock-nuoren asuna oli tietysti farkut ja t-paidat. Lahkeet levenivät/kapenivat, hiukset pitenivät/lyhenivät sitä mukaa kun nuorisolehti Suosikki esitteli uusia poppareita. Suuret julisteet, vaikkapa Alice Cooper ja Led Zeppelin, koristivat nuorten omia huoneita.

Joten missä tässä nyt näkyy, että miten tavallinen kansa suomettui? Se ei innostunut venäläisistä kansantanssiryhmistä eikä balalaikan soitosta. Ei, vaikka näitä ryhmiä säännöllisin väliajoin Suomi-Neuvostoliitto-seuran toimesta Suomeen tuotettiin.

Usein sanotaan, että suomettumisen vahvin aika osui 70-luvulle. Näkyikö tämä vaaleissa? Ei näkynyt. Koko vuosikymmenen ajan SKDL:n paikkaluku pysyi tasaisena (70/36, 72/37, 75/40 ja 79/35 paikkaa). Nuokin heilahdukset selittyvät öljykriisin seuranneella lamalla, ei ”Näin naapurissa” -ohjelmasta. Kaikki myös tiesivät puolueen epävirallisen nimen: Suomen Kansan Dramaattinen Loppu.

Oltiin siis kaukana SKDL:n unelmasta, että puolue saisi 101 paikkaa, joka sodan jälkeen asetettiin tavoitteeksi. Lisäksi on syytä muistaa, että puolue oli jakautunut selvästi kahtia. Vallankumousta jopa aseellisesti vaatineilla vähemmistöläisillä eli taistolaisilla oli enemmillään vain 13 paikkaa.

Mitä niihin taistolaisiin vielä tulee, on hyvä muistaa mitä tuon aikainen tulipunainen Satu Hassi on sanonut: ”Me puhuimme ja kirjoitimme paljon hölmöä, mutta onneksi hölmöily jäi sanalliselle tasolle, koska meillä ei ollut valtaa.”

Mitä tällä kaikella yritän sitten sanoa? Sitä että populaarikulttuurilla on aina ollut ja tulee olemaan omanlaistaan valtaa. Siihen liittyvä anarkistinen ilotulitus ei alistu poliittisten päätöslauselmien alle. Näin se myös omalla tavallaan esti, että koko kansa olisi kumarrellut itään päin.

Tosin on tunnustettava, että toki tämä huomattiin myös vasemmistopiireissä.

Suosittu musiikki leimattiin automaattisesti kaupalliseksi roskaksi. Hollywood-elokuvia taas pidettiin kulttuuri-imperialismina. Nyt tuo sama ”roska” on sitten klassikkokamaa.

Kari Ojanen

Vaasa

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje