<p>Valtioneuvosto esitteli viime viikolla uuden turvallisuusselonteon. Selonteko oli odotettu, eräänlainen virstanpylväs nyt käynnissä olevaan Nato-keskusteluun.</p><p> Erilaiset poliittiset toimijat ovat kuluneina viikkoina esittäneet enemmän tai vähemmän tosissaan otettavia vaihtoehtoisia polkuja. Osa ideoista on ehkä viattomia yrityksiä esitellä kilpailukykyisiltä vaikuttavia vaihtoehtoja Nato-hakemukselle toisten ideoiden ollessa tahallisia yrityksiä sekoittaa vuosituhannen tärkeintä turvallisuuskeskustelua. Jälkimmäinen näistä on huomattavan vakavaa ja vastuutonta toimintaa.</p><p> Suuresti muuttuneessa turvallisuustilanteessa ymmärrän vanhan ja tutun tien tulleen päätökseen. Suomi seisoo tienhaarassa, jossa on vain yksi tie valittavana. Suomen on haettava jäsenyyttä puolustusliitto Natossa. Meidän on kuitenkin oltava tietoisia siitä, ettei hakuprosessi ole harmiton satupolku. Haasteista ja riskeistä huolimatta pidän Nato-option realisoimista parhaana vaihtoehtona.</p><p>Valtioneuvoston selonteon lisäksi eduskunnan keskusteltavaksi nousee useampi turvallisuuspoliittinen kansalaisaloite. Se, että niin moni kansalaisaloite ennätysmäistä vauhtia on kerännyt käsittelyyn vaadittavat allekirjoitukset osoittaa, että turvallisuustilanne aidosti on kansan huulilla. Se, että keittiönpöydän ääressä ei keskustella turvallisuuspolitiikasta tavalla tai toisella kuuluu pikemminkin harvinaisuuksiin juuri nyt.</p><p> Samalla, kun on erittäin tärkeää, että Nato-hakemukselle löytyy kansan laaja tuki, en kannata kansanäänestystä asiassa. Olen ollut tätä mieltä pitkään. Viime vuosina olemme nimittäin nähneet valtavia yrityksiä vaalivaikuttamiseen eri puolilla maailmaa. Todennäköisyys sille, että ulkopuoliset toimijat sekoittaisivat pakkaa kansanäänestyksessä, on suuri. Neuvoa-antava kansanäänestys Natosta ottaisi enemmän kuin antaisi, erityisesti kyselyiden nyt osoittaessa selvää kansan enemmistön tukea Nato-jäsenyydelle. Ja toisaalta – juuri tällaisista, moniulotteisista kysymyksistä, kuten Nato-kysymyksestä, meidät on kansa vaalein valtuuttanut päättämään.</p><p>Pidän Nato-hakemusta parhaana vaihtoehtona, emme kuitenkaan voi laskea pelkän Nato-jäsenyyden varaan. Suomi tarvitsee vastaisuudessakin vahvan, kansallisen puolustuksen. Siksi toivotan hallituksen päätökset puolustuksen ja kyberturvallisuuden lisäpanostuksista erittäin tervetulleiksi.</p><p> Puolustusministeri Kaikkonen esitteli tiedotustilaisuudessa viisi kriteeriä, joiden on täytyttävä, jotta Suomi voisi liittyä Natoon: selkeä kansan tuki, eduskunnan tuki, hallituksen tuki, presidentin tuki ja yksimielinen tuki Naton jäsenmailta. Nyt neljä ensimmäistä vaikuttavat melko selviltä. </p><p>Presidentti, pääministeri ja ulkoministeri ovat aktiivisesti työskennelleet viidennen kriteerin eli Nato-jäsenmaiden tuen kanssa, ja työ jatkuu. Tositilanteissa niin poliitikot kuin kansa tapaavat Suomessa seisoa rinta rinnan. </p><p>Nyt, jos koskaan, on syytä ottaa opiksemme motosta ”ora et labora” – rukoile ja tee työtä.</p><p><strong>Peter Östman (kd.)</strong></p><p>kansanedustaja</p><p>Luoto</p>
