Yleisöltä

Suomi pärjää laajalla ja monipuolisella kieliosaamisella, ei yhden kielen monomaanisella pakottamisella

Yrjö Heikkinen suorittaa melkoista mentaaliakrobatiaa Ilkka-Pohjalaisessa 13.11.2022 kirjoittaessaan kielten osaamisen ja kulttuurien ymmärtämisen välisestä suhteesta.

Heikkinen kirjoittaa, että vieraalla kielellä tapahtuvassa kommunikoinnissa erilaiset sisällöt ja niihin perustuva kulttuurinen ymmärtäminen jäävät usein pintapuolisiksi ja virallisluontoisiksi.

Samaan aikaan hän on kuitenkin sitä mieltä, että suomalaisen kulttuurin sisällön ja rikkauden välittäminen muualle onnistuu nimenomaan vierailla kielillä.

Tämä ilmeinen ristiriita kertoo Heikkisen omasta suhtautumisesta suomen kieleen: Ei muiden kannata opiskella suomea, koska meitä on niin vähän, vaan meidän tehtävä on opetella muita kieliä, jotta voisimme kommunikoida erikielisten kanssa. Samalla logiikalla kuitenkin myös ruotsinkielisiä on globaalisti hyvin vähän.

Olen Heikkisen kanssa samaa mieltä opiskelun ja myös kielien opiskelun tärkeydestä, mutta sitä en ymmärrä, miksi Heikkinen suhtautuu juuri ruotsin kieleen niin intohimoisesti eikä halua antaa lapsille ja nuorille valinnanvapautta valita haluamaansa kieltä ruotsin tilalle. Itse asiassa suomalaisten kielivarannon tahallinen kaventaminen on juuri sitä nurkkapatriotismia, josta Heikkinen syyttää muita. En ole myöskään hyökännyt ruotsin kielen opetusta vastaan sinänsä, vaan pelkästään ruotsin opiskelun pakollisuutta.

Eurooppalaisessa rauhantyössäkin ollaan varmasti paremmin mukana jollain ihan muulla kielellä kuin huonolla ruotsin kielen taidolla. On arvioitu, että lukio-opintojen jälkeen B1-kielitaitotason saavuttaa vain noin 10 % pojista ja 20 % tytöistä (Juurakko-Paavola & Åberg 2018). Toisin sanoen pakollisesta opetuksesta huolimatta tulokset jäävät hyvin laihoiksi.

Jos taas pidämme maantieteellistä sijaintiamme jotenkin relevanttina perusteena pakkoruotsille, niin pohdin, kannattaako Heikkinen sitten myös venäjän ja norjan pakollista opetusta kouluihimme.

Virallisen kielen asema ei myöskään riitä perusteeksi opiskelun pakollisuudelle, sillä virallisten kielten opiskelun pakollisuus vaihtelee kansainvälisesti paljon, eikä ole mikään itsestäänselvyys.

Perussuomalainen Nuoriso on aloittanut nimien keräämisen kansalaisaloitteeseen, jonka tavoitteena on se, että ruotsin kielen opiskelusta tehdään vapaaehtoista kouluissa.

Marcus Toppari

Pohjanmaan Perussuomalaisen Nuorison puheenjohtaja

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje