Suurvalta-Putinia pitäisi ymmärtääkin – olla puolueeton ja noudattaa lakeja

Putinin Venäjä rikkoo kansainvälistä oikeutta toimillaan Krimillä ja Ukrainan rajoilla. Suomi ja länsi ovat sen oikeutetusti tuominneet. Venäjän em. toimet ovat häikäilemätöntä reviirinsä laajentamista ja NL:n suurvalta-aseman palauttamispyrkimystä.

Mutta näilläkin, sinänsä tuomittavilla tapahtumilla, on muutakin selitystaustaa kuin NL:n ajan suurvalta-asema ja sen palauttaminen. Toimet Krimillä ja Ukrainan rajoilla eivät ole irrallaan Ukrainan oikeutetuista lännettymishaluista EU:n ja Naton suuntaan.

Lännessä on, Suomen presidentti mukaan lukien kommentoitu, että Nato-jäsenyys on kunkin valtion ja Naton välinen asia. Länsiajattelun suunnasta on myös todettu, että Venäjän linjaukset ovat tuomittavia pyrkimyksiä koettaa palauttaa vanha oikeudeton etupiiriajattelunsa.

Kun Putin on vaatinut sitovia takuita siitä, ettei Nato laajennu itään, nimesi Moskova tuolle yleisvaatimukselleen myös yksilöityä konkreettista sisältöä sanoessaan, ettei Venäjä hyväksy sitä, että Nato tuo sen rajoille ydinohjusjärjestelmiään. Venäjällä on kiusallisen painavia perusteita vastustaa lännen suunnasta tulevaa sotilaallista aktiivisuutta raja-alueillaan. Saksa hyökkäsi 1941 NL:oon, aiheutettuaan toisen maailmansodan. Ja toisen maailmansodan jälkeisessäkin ajassa lännen sotilastoimilla ja NL:n reagoinnilla siihen, on historiansa, mikä myös tulisi muistaa, kun Venäjää Nato-vaatimuksestaan yksipuolisesti ja -silmäisesti tuomitaan.

Kun USA sijoitti 1961 ydinohjuksiaan Turkkiin, NL:n rajojen tuntumaan, ja NL vastavetona sijoitti omia ydinohjusjärjestelmiään USA:n naapuriin Kuubaan, aiheutti tämä USA:ssa ja presidentti Kennedyssä niin rajun reaktion, että maailma oli kolmannen maailmansodan partaalla. Sota väistyi, kun NL veti ohjukset Kuubasta. Kumpikin suurvalta reagoi rajoilleen tuotuihin sotavoimiin täsmälleen samalla tavalla, mutta onko Kennedyä ja USA:ta koskaan tuomittu lännessä siitä, etteivät hyväksyneet NL:n ydinohjuksia naapurissaan?

Venäjän Naton itä-laajentumisasiassa olisi syytä muistaa ja ottaa huomioon nämäkin em. tosiasiat – eikä toimia kuten nykyinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen johtomme Isäntämaa- ja Nato-kiimassaan.

Eduskunta ohitettiin Isäntämaasopimusta tehtäessä päätöksenteossa kokonaan, perustuslakia räikeästi rikkoen, ja tietokin sopimuksesta tuli yleiseen tietoon vuotona Ruotsista.

Em. sopimus Naton kanssa ei sulje pois ydinaseidenkaan tuontia Suomeen, eikä mitään taistelulajia alueellamme ja tai sen kautta, hyökkäys ml. Ja jos joku ei osaa edellisestä lukea, sanottakoon tämän tarkoittavan Venäjän näkökulmasta Naton ydin- ja muun aseistuksen tuomista sen rajoille, mikä lisää uhkaa rajoillamme ja merkitsee – ilman YYA-haikailua – lähtökohtaisesti Suomen joutumista kriisissä sotatantereeksi.

Maassamme on tullut yleisemminkin tavaksi, että kun valtalinja on kiimassa johonkin, se ajetaan läpi, tarvittaessa häpeämättä lakien yli kävellen. Ja nykyjohdon mittatilaus-oikeuskansleri vastaa yleensä kanteluihin rikkomuksista: ei anna aihetta mihinkään toimiin (syytetoimista puhumattakaan)!

Ye eversti evp, sotahistorian toht. hc. Sampo Ahto totesi taannoin nykymenosta meillä mm.: ”Ainut asia mikä historiasta opitaan on, että siitä ei opita mitään”. Ja palkkakin tuli: häpeällinen erottaminen upseerien ammattilehden avustajakunnasta. Lehden päätoimittajasta tuli kenraali.

Pentti Heiska

Ylistaro

    Jaa artikkeli