Yleisöltä

Syntinenkin saa veisata

Jaa artikkeli

Seurakuntavaalit lähestyvät. Muistuu mieleeni monet jopa 1970 alkaen vaalit, joihin olen pyydellyt ehdokkaita. Moni tuttukin ottaa helposti muutaman askeleen taakse, kun alan puhutella kirkollisvaaleista ja vielä uskallan pyytää ehdokkaaksi.

Enhän minä nyt sinne! Mutta maksathan sinä kirkollisveroakin? Joo kyllä, mutta en minä.

Jatkan pyyntöä kertomalla, että sinä maksat kirkon menoja ja annat aivan vieraille ihmisille oikeuden käyttää rahojasi miten sattuu. Moni kunnassakin mukana oleva inttää vastaan, kun puhutaan kotiseurakunnasta.

Juuri tällaisten henkilöiden takia meillä seurakunnissa läpi maan on suuri demokratiavaje. Väljät kelpoisuussäännöksetkään eivät estä ehdokkaaksi asettumista. Poikkeuksetta vähätellään omaa olemustaan, en minä ole kristillisestä vakaumuksesta tunnettu. Älä ole jäävi. Älä sano ei!

Kristillisestä vakaumuksesta ei ole testiä. Kirkon näkökulmasta jokainen on omalla tavallaan kelvollinen hoitamaan niitä asioista, joihin haluaa itse puuttua. Ilmaisu ristillisestä vakaumuksesta tunnettu kertoo siitä, että henkilö kuuluu kirkkoon ja on sitoutunut rakentamaan yhteisön tulevaisuutta. Siinä se totuus!

Kristillinen vakaumus ilmenee ihmisen omista lähtökohdista. Kirkon päätöksenteossa osaa toimia aivan samalla tavalla kuin toimii oman taloutensa ja elämänsä hallinnassa. Olen usein ihmetellyt sitä, kun seurakunnissa palkansaajien edustaja työväestö on päättäjien vähemmistönä. Verot kyllä maksetaan.

Vaarana voi olla, että seurakunnan kassa tuntuu niin isolta, että sieltä riittää rahaa ilman sen kummempia suunnitelmia ja strategioita miljoonainvestointeihin, kuten nyt meillä Ilmajoella näyttää olevan. Seurakunnissa tarvitaan visiointia, kyllä se hengellisyys siinä sivussa menee ilman nikottelua.

Marraskuun srk-vaaleissa valitaan Ilmajoella 27 kirkkovaltuutettua. He valitsevat jäsenet kirkkoneuvostoon.

Jotta seurakunnan demokratiavajeesta päästään, on Ilmajoen seurakuntaan palautettava johtokunnat, jotka nyt on valittu ”sulle–mulle” -menetelmällä. Näin saadaan myös henkilöstölle ja luottamushenkilöille oikeat työnkuvat.

Kirkkojärjestyksen mukaan korkeimmassa päättävässä elimessä kirkkovaltuustossa päätetään suurista asioista, kuten taloudesta, toiminnan tavoitteista ja keskeisistä henkilövalinnoista. Samoin voidaan päättää, mitä mieltä seurakunta on paikallisista kysymyksistä ja miten toimitaan yhteistyössä muiden, kuten kunnan kanssa.

Ilmajoella valtuusto on luovuttanut valtaa liiaksi kirkkoneuvostolle ja viranhaltijoille. Nyt on peruutuksen vuoro, jotta päästä takaisin demokratiaan.

Valtuusto valitsee kirkon korkeimman päättäjän eli kirkolliskokouksen neljäksi tulevaksi vuodeksi. Istunnot käsittelevät sielläkin vain kirkon asioista kuten kotiseurakunnissakin.

Olin siellä kirkkovaltuutettujen tuella vuosina 1993 – 2014 päättämässä. Se oli mielenkiintoinen paikka. Sain paljon tietoa myös tänne kotiseurakuntaan, mutta sitä ei haluttu ottaa vastaan, mikä oli suuri vahinko.

Kyllä syntinenkin veisata saa. Tämä tarkoittaa sitä, että syntiseksi tuntevan seurakuntalaisen kannattaa nyt asettua ehdokkaaksi ja sitä kautta päästä vähäväkisen kaavussa veisaamaan alku- ja loppuvirttä kirkkovaltuustoon. Ja väillä päättää viisaasti kulloinkin esillä olevista asioista.

Itse olen saanut olla vuodesta 1978 alkaen eri elimissä mukana aina 2010-luvulle saakka.

Toive Tynjälä

sosiaalineuvos

Ilmajoki

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje