Yleisöltä

Tääl´ on pelloiksi kuokittu soita, täällä korpia raivattu on

Otsikko on alkusanat Jukka Kuoppamäen arvostetusta laulusta, joka jatkuu: ”Tätä kansaa ei vastukset voita, se on sitkeä taipumaton.” Väinö Linnan trilogia Täällä Pohjantähden alla alkaa: ”Alussa oli suo, kuokka ja Jussi.” Nämä kaksi siteerausta tulivat mieleeni, kun kuulin EU:n luonnon ennallistamisasetuksesta, joka onneksi on vasta esitys.

Eivät voineet Jussi ja muut raivaajat unissaankaan ajatella, että joskus raivaajat kuuluisivat luonnontuhoajien kärkeen.

Onneksi he saavat nukkua rauhassa, mutta viime sotiemme jälkeen menetetyn Karjalan siirtolaisista maatalousväestö ja halukkaat rintamamiehet pyrittiin asuttamaan entiseen ammattiin ja paremman maan puutteessa kovin usein suon laitaan.

Heidän uurastuksensa on siinä ja siinä joutua ennallistamislistalle, kun EU:n tavoitteena on ennallistaa jopa 70 vuoden takaisia EU-komission virkamiesten ja äärivihreiden poliitikkojen kyseenalaisessa arvostuksessa merkittäviä luontoarvoja.

Näitä nuoremmat ennallistamistarpeessa olevat ekosysteemit tulisivat ennallistamistoimenpiteiden katettaviksi, 20 prosenttia EU:n maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä. Sanonnat ovat vaikeasti tajuttavia ja moniselitteisiä. Ei ole mahdollista ja kuka maksaa.

Metsätaloutemme arvostelu johtuu suurelta osin avohakkuista, jotka ovat pari vuotta kuin sodan jäljiltä. Avohakkuut ovat vuosittain alle yhden prosentin koko metsäalastamme. Parin vuoden jälkeen niillä kasvaa hyvin monipuolista kasvillisuutta. Se on todellista luonnon monimuotoisuutta.

Monet kasvi- ja eliölajit vaativat valoa ja lämpöä. Vanhoissa ja suojelumetsissä tulee mieleen Georg Otsin laulama ”Metsässä ei liikahda lehtikään, on kuin luonto kuollut jo ois”.

Metsiämme on hoidettu luonnon monimuotoisuuden mukaan. Sen takaa jo noin puolen miljoonan metsänomistajan määrä ja heidän pienehköt metsälönsä. Niissä on enemmän kuin runsaasti luonnon monimuotoisuutta.

Kukin taaplaa tyylillään ja toiset ei ollenkaan.

Huolestuttavaa on metsärahastojen metsämäärän lisääntyminen. Niissä voimakkain kriteeri on raha niin paljon kuin vain metsälaki myöten antaa.

Metsistämme noin 90 prosenttia on PEFC-sertifioituja. Se tarkoittaa, että metsäteollisuutemme on voinut myydä tuotteita luontoarvoja kunnioittaen tällä sertifikaatilla.

Nyt on otettu käyttöön uudet määräykset, jonka mukaan hakkuun jälkeen jää vielä 10 elävää ja 10 kuollutta puuta hehtaarille. Jos kuolleita puita ei ole, katkotaan ns. tekopökkelöitä. Nämä osaltaan turvaavat monimuotoisuuden säilymisen.

Pidetään itsenäisyydestämme huolta myös metsätaloudessa.

Simo Vaismaa

eläkeläinen

Isokyrö

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje