Uudella hallituksella on ollut haastava alku. Toimivassa demokratiassa opposition tehtävänä on haastaa, kritisoida ja kyseenalaistaa. Myös median rooli on tärkeä. Media turvaa omalta osaltaan ihmisille mahdollisuuden tulla kuulluksi ja olla tietoisia siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Medialla on myös valtaa ja sillä on suuri vaikutus elämäämme ja ajattelutapaamme. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että media toimii puolueettomasti ja tiedottaa totuudenmukaisesti.
Minulle ja meille kristillisdemokraateille on tietenkin päivänselvää, että rasismiin ja antisemitismiin tulee olla nollatoleranssi. Siihen ei vaikuta opposition tai median tapa keskustella aiheesta. Debateissa ja juhlapuheissa on helppoa julistaa mielipiteitään. Mutta juhlapuheiden sijaan olisi pitänyt toimia ja ottaa konkreettisia askeleita rasismin ja antisemitismin torjumiseksi jo kauan sitten. Myös silloin kun kysymyksessä on juutalaisvastaisuus.
Niiden 12 vuoden aikana, jolloin olen ollut kansanedustajana, olen nostanut antisemitismin ja juutalaisvastaisuuden keskusteluun lukuisia kertoja sen kaikissa eri muodoissa. Olen tehnyt kymmeniä kirjallisia ja suullisen kyselytunnin kysymyksiä aiheesta. Ministerien vastaukset kaikkien näiden vuosien ajan ovat olleet mitäänsanomattomia. Useiden vuosien taistelun jälkeen onnistuin yhdessä muutaman kollegan kanssa saada läpi budjettialoitteen, jonka avulla valtio tukee Helsingin juutalaista seurakuntaa, jotta seurakunnan jäsenten turvallisuus voidaan taata.
Myös Turun juutalaiseen seurakuntaan on hyökätty. Viime syksynä pyrimme Sari Essayahin kanssa saamaan valtion tuen myös Turun juutalaisen seurakunnan jäsenten turvallisuuden parantamiseksi. Edellinen hallitus, eli nykyinen oppositio, äänesti tämän aloitteemme kumoon. Kesän keskustelun aikana olen pohtinut, missä silloin olivat ne, jotka nyt heiluttavat aktiivisesti natsi- tai fasistikorttia.
Hallituksella ja eduskunnalla on nyt hyvä tilaisuus osoittaa, ei vain yksinkertaisilla symbolisilla teoilla, vaan aivan konkreettisilla uusilla toimintatavoilla ja päätöksillä, että taistelu yhä lisääntyvää antisemitismiä vastaan otetaan maassamme vakavasti. Suomi on ollut näissä toimissaan passiivisessa roolissa aivan liian pitkään.
Jos Marinin hallituksen ehdotus kosher-teurastusten kieltämisestä ei olisi saanut kansainvälistä huomiota joka uhkasi maamme Nato-jäsenyyttä, olisi Marinin hallitus vienyt lakiehdotuksensa läpi. Kristillisdemokraatit protestoivat lakiehdotusta vastaan avoimesti ja teki asiassa yhteistyötä kansainvälisten toimijoiden kanssa. Ehdotus kosher-teurastusten kieltämisestä olisi merkinnyt juutalaisen elämäntavan päättymistä Suomessa.
Suomen linja juutaisvähemmistön suhteen on saanut oikeutettua kritiikkiä Brysselin korkeimmalta tasolta, kun Euroopan komissio kutsui viime talvena koolle kriisikokouksen koskien Suomen hallituksen suunnittelemaa kosher-kieltoa. Suomelta puuttuu edelleen virallinen toimintaohjelma taistelussa antisemitismiä vastaan huolimatta toistuvista lupauksista EU-komissiolle ryhtyä asiassa toimeen. Kuvaavaa Suomen asenteille juutalaisvastaisuutta kohtaanon tammikuun 27. päivänä kansainvälisesti vietettävän Juutalaisvainojen muistopäivän nimi, joka maassamme on edelleen Vainojen uhrien muistopäivä. Tällaista nimitystä ei käytetä missään muussa maassa.
Tämän pitkän syntilistan jatkoksi tulee Ulkoministeriön monivuotinen tuki Palestiinan hallinnolle ja heidän vääristyneille opetussuunnitelmilleen, jotka muun muassa Euroopan parlamentti on arvioinut kasvattavan vihaa ja yllyttävän väkivaltaan juutalaista kansaa kohtaan.
Taistelu antisemitismiä vastaan on aivan liian tärkeää kutistettavaksi poliittiseksi lyömäaseeksi uuden hallituksen kaatamiseksi. Mikäli oppositio on tosissaan vahvassa reaktiossaan, mitä epäilen, pitäisi heidän sen sijaan yhdessä nykyisen hallituksen kanssa nostaa antisemitismin vastainen työ uudeksi poliittiseksi prioriteetiksi.
Peter Östman
KD:n kansanedustaja Luodosta