Yleisöltä

Taivaallinen sateenkaari

Jaa artikkeli

Jotkut seinäjokiset miehet ovat tuohtuneita suunnitelmasta, että Lakeuden Ristissä aiotaan pitää sateenkaarimessu. Kirkkoon ei pitäisi päästää niin värikästä ja erilaista väkeä sanankuulolle.

Mutta Jeesushan sanoi tulleensa kutsumaan syntisiä seksuaalisesta suuntautumisesta ja muista ominaisuuksista riippumatta. Eiväthän hurskaat tarvitse parantajaa.

Nyt kuitenkin syväuskovat heterot haluavat omia kirkon.

Lapsuudessani Lapualla koko kirkkokansa oli pukeutunut mustiin. Körttinaisten huivissa sentään oli siniset raidat.

Kun huivin käyttö lisääntyi lähinnä maahanmuuttajien ansiosta, niin jotkut vaativat, että huivin käyttö pitää kieltää kokonaan, mutta onneksi eduskunta ei siihen taipunut.

Suosituksi väriyhdistelmäksi on hetkessä noussut sinikeltainen eli Ukrainan lipun värit. Siinä on vain kaksi sateenkaaren leveää väriraitaa.

Kansanryhmä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt on ottanut lippuunsa enemmän sateenkaaren värejä. Punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja violetti. Lippu on kaunis ja erottuu siten hyvin kauppaliikkeitten mainoslippujen seasta. On kuin lyhyt sateenkaari taivasta vasten. Lippu korostaa sitä, että olemme erilaisina tasa-arvoisia.

Heteroilla ei ole omaa lippua.

Mutta jos mennään pintaa syvemmälle, niin minusta on kummallista, kun nimenomaan uskovat pyrkivät erottelemaan Jumalan luomat ihmiset hyviksi ja huonoiksi. Aivan kuin kaikkitietävälle ja erehtymättömälle Luojallemme olisi päässyt syntymään luomisen työssä sutta ja sekundaa. Minä en ainakaan uskalla mennä sellaista väittämään. Kaikella on tarkoituksensa. Ihminen ei vaan vajavaisena ymmärrä kaikkea.

Kirkkoni määrittääkin ihmisarvon seuraavasti: ”Ihmisarvo tarkoittaa kaikilla ihmisillä olevaa yhtäläistä ja luovuttamatonta arvoa. Kristinuskon mukaan jokainen ihminen on Jumalan luomistyönä arvokas riippumatta hänen ominaisuuksistaan tai saavutuksistaan.”

Kun tiede pystyi lukemaan ihmisen perintöaineksen DNA:n, niin huomattiin, että erilaisuus onkin normaalia, luonnollista.

Raamatun historian tapahtumapaikkana on Palestiinan alue Välimeren itärannikolla 2 000–3 500 vuotta sitten. Ihmiset ovat kirjoittaneet Raamattuun sen, mitä ovat nähneet, kuulleet ja uskoneet. Kulttuuri ja kirjoittajien ymmärrys olevaisesta poikkesivat paljon nykyisestä. Uskontunnutuksessa ei vannotakaan uskoa Raamatun kirjoittajiin, vaan suoraan Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. Isä meidän -rukouskin osoitetaan suoraan Jumalalle.

Selvintä on uskoa suoraan tarpeen mukaan Jumalaan ilman operaattoria tai mielipidevaikuttajaa välissä.

Markus E. Myllymäki

Vaasa

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje