Yleisöltä

Tasa-arvoistava koulutuspolitiikka alkoi 1960-luvulla

Historiallisen kehityksen tuloksena Suomeen oli syntynyt rinnakkaiskoulujärjestelmä eli kansa- ja oppikoulut. Järjestelmän puutteet tunnustettiin yleisesti. Maakunnastamme Töysä sai kokeiluluvan yhdistää kansalaiskoulu ja kunnallinen keskikoulu.

Laki koulujärjestelmän perusteista eli peruskoululaki annettiin eduskunnalle huhtikuussa 1968 ja hyväksyttiin saman vuoden marraskuussa. Tulevan peruskoulun vastustajat pelkäsivät yhtenäiskoulun rapauttavan koululaitoksen sekä laskevan oppimisen tasoa. Myös hallituspuolueiden sisällä oli eri näkemyksiä. Valtiovarainministeri Raunio ja sosiaalidemokraatit vaativat yläasteen väestöpohjaksi 8 000 asukasta. Kiistaa käytiin myös kielten opettamisesta ja siihen käytettävästä tuntimäärästä.

Sivistysvaliokunnan jäsen, lehtimäkeläinen Eino Uusitalo puolusti tarmokkaasti sekä valiokunnassa että eduskuntakeskusteluissa peruskoulun alueellista, sosiaalista ja taloudellista tasa-arvoa s?ekä vaati opetuksen kustannuksia valtion vastattavaksi. Hän totesi monissa kaupungeissa ikäluokasta menevän oppikouluun jopa 70 prosenttia, mutta maaseudulla ei monin paikoin ollut mitään mahdollisuuksia hankkia oppikoulusivistystä, joten maaseudun nuoret olivat kaupunkiserkkujaan huonommassa asemassa. Samalla yhteiskunta menetti osan koko kansakunnan sivistysvarantoa. Keskustan opiskelijaliitto (KOL) antoi Uusitalon ponnisteluille tunnustusta nimittämällä hänet vuoden 1968 valtiopäivämieheksi.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Peruskoululaki oli monilta osin kompromissien tulos. Eduskunta hyväksyi Johannes Virolaisen esityksen peruskoulun kahdesta pakollisesta kielestä eli 1-6 luokilla opetettavasta yhdestä ja luokilla 7-9 opetettavasta toisesta kielestä. Virolainen perusteli kahta kieltä tarvittavan jatko-opinnoissa. Virolainen kantoi myös huolta ruotsin kielen opetuksesta kaksikielisessä maassa. Etelä-Pohjanmaan keskustan piirikokouksessa 21.4.1969 puolueen puheenjohtaja ja opetusministeri Virolainen olikin tyytyväinen niin yläasteen oppilasrajoihin saatuihin lievennyksiin kuin valtion osallistumisesta peruskoulun kustannuksiin. Sehän nousi opettajien palkoissa jopa 90 prosenttiin.

Viimeinen suuri kiista perusopetuksen ideasta käytiin 1970-luvun loppupuolella tasokursseista. Oppilaalla oli ollut mahdollisuus valita vieraissa kielissä ja matematiikassa eritasoisia oppimääriä. Käytännössä pojat olivat ajautuneet tyttöjä enemmän alimmille kursseille. Niiden valinta saattoi vaikeuttaa jatko-opintoja. Myös oppilaan sosiaalinen tausta korreloi kurssivalinnoissa. Keskustalaisten vaatimuksesta peruskoulu toteutettiin toimeenpanoalueittain ensiksi Lapissa ja viimeiseksi pääkaupunkiseudulla.

Etelä-Pohjanmaalla oltiin tyytyväisiä uskonnon opetuksen säilymiseen perusopetuksessa, vaikka vasemmisto oli vaatinut sen poistamista opetussuunnitelmasta. Keskustan piiritoimikunta edellytti maaliskuussa 1971 yläasteita paikkakunnille, joissa toimi ainakin joko kansalais- tai keskikoulu. Kun maakuntamme kaikissa kunnissa oli jompikumpi koulumuoto tai molemmat, tarkoitti piiritoimikunnan vaatimus saada yläaste kaikkiin kuntiin. Etelä-Pohjanmaalla ei juuri haikailtu korvaavia kouluja. Ne olisivat olleet edelleen kannatusyhdistysten tai vastaavien ylläpitämiä peruskouluja ja/tai lukioita.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lapuan Tiistenjoella oli oma yksityinen keskikoulu. Sen ylläpitäjä halusi koulun säilyvän ja vahvistavan kylän omaleimaisuutta. Arvi Koskiahde Tiistenjoelta kysyikin piirikokouksessa hallituksen kantaa korvaaviin kouluihin. Eino Uusitalo epäili niiden muuttuvan Etelä Suomessa eliitti-ihmisten kouluiksi. Hän totesi, että myös koulumaailmassa olisi pyrittävä tasa-arvoon sekä piti viisaana kaikkien koulujen ottamista kuntien haltuun.

Pienet kunnat, kuten Vimpeli, Töysä, Isojoki, Evijärvi, Kortesjärvi, Ylihärmä, Soini ja Lehtimäki saivat ensin vain väliaikaisen yläasteen perustamisluvan ja vasta 1970-luvun lopulla pysyvät yläasteet. Päätös lienee ollut lähinnä muodollisuus, koska siitä ei tullut koskaan suoritustasolle mitään virallista tietoa. Asia saatiin lukea sanomalehdistä.

Maakunnan ammattikouluverkko tuli kattavaksi, kun 1964 Seinäjoen, Kauhajoen, Kurikan ja Lappajärven ammattikoulut saivat perustamisluvat. Kun Maaseudun Nuorten Liiton puheenjohtaja Johannes Virolainen oli vaatinut 1949 pamfletissaan Maaseutuhenkinen elämänkatsomus suurimmaksi koulupoliittiseksi tavoitteeksi pätevien kansakoulunopettajien saamista maaseudulle, hän tuskin osasi arvata pääsevänsä itse toteuttamaan Suomen historian yhtä merkittävintä yhteiskunnallista uudistusta eli peruskoulua.

Keskustassa epäiltiin 1980-luvulla, etteivät kuusivuotiaat olleet vielä kypsiä kouluun. Arvostelijoilta jäi kuitenkin huomaamatta esikoulun tasa-arvoistava vaikutus, kun erilaisista kodeista tulleet koululaiset oppivat toimimaan ryhmässä ja saavat samanlaiset perusvalmiudet varsinaista koulunkäyntiä varten. Esikoulu tasaa koulutulokkaiden melkoisia suorituseroja.

Lyhennelmä kirjoittamastani keskustapiirin historiasta.

Veikko Leväniemi

Vimpeli

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje