Yleisöltä

Teollisuuspolitiikan paluu

Matias Mäkynen (sd.)
Matias Mäkynen (sd.)
Kuva: Clas-Olav Slotte

Viime vuosien kriisit ovat herättäneet Euroopan. Emme voi olla riippuvaisia diktaattoreiden johtamista valtiosta tai niissä toimivista yrityksistä, jotka saattavat joutua milloin tahansa valtiojohdon määräilyn kohteeksi. Toisaalta Eurooppa on jäänyt globaalissa kilpailussa USA:n ja Kiinan vauhdilla kasvaneiden talouksien jalkoihin ja menettänyt asemiaan useiden ratkaisevien teknologioiden tuottajana ja kehittäjänä.

1900-luvun lopulla, erityisesti kylmän sodan loputtua länsimaissa vahvistui ajatus, että valtion on pysyttävä mahdollisimman kaukana yritystoiminnasta ja markkinoista. Valtionyhtiöitä yksityistettiin ja toimialoja avattiin kilpailulle.

Monella alalla, esimerkiksi puhelinverkoissa markkinoiden avautuminen on johtanut edistykseen ja nopeaan kehitykseen. Tapahtui myös virheitä, joista yksi esimerkki on ollut luonnollisten monopolien kuten laajojen sähköverkkojen myynti pääomasijoittajille.

Valtion roolia taloudessa on pienennetty ideologisesti. Ajatus oli varsinkin 2008 koittaneeseen finanssikriisiin asti, että mahdollisimman vapaat markkinat takaavat parhaan mahdollisen talouskehityksen ja sen myötä hyvinvoinnin. Siksi esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden sääntelyä purettiin, kunnes riskit kasvoivat niin suuriksi, että valtio joutui lopulta pelastamaan pankkeja USA:ssa, ettei koko globaali rahoitusmarkkina romahtaisi.

Kriisit ovat nostaneet esiin pelkkiin markkinoihin nojaavan järjestelmän heikkoudet laajemminkin. Pandemiassa valtiot osallistuivat sitoutumalla rokotehankintoihin suuresti rokotteiden kehittämiseen ja alkoivat tuottaa eri muodoissaan suojavälineitä.

Osittain finanssikriisin kaltaiseen tilanteeseen ajauduttiin tänä kesänä, kun valtiot joutuivat nopeasti laatimaan rahoituspaketteja energiayritysten pystyssä pitämiseksi. Esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa energiayhtiöitä on myös otettu valtion omistukseen.

Kriisit ovatkin nostaneet keskustelun valtion paluusta vahvemmin talouteen. Suomessa keskustelu koskee vahvimmin valtion omistusten hallintaa.

Omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen on lisännyt valtion edustajia valtion omistamien yhtiöiden hallituksiin. Tässäkin asiassa linja on pitkään ollut päinvastainen. Valtion omistajuus on kelvannut, mutta valtiota ei ole haluttu käyttämään valtaa yhtiöissä.

Nyt Suomessa alkaa olla selkeä yhteisymmärrys, että valtion otetta omistuksistaan on syytä vahvistaa.

Vaikka toimivan johdon tontille omistaja ei voi mennä, on valtio-omistajan ilmaistava vahvemmin tahto esimerkiksi yhtiöiden investointien suuntaamisesta Suomeen.

Toinen ala, jossa valtion roolin merkitys on ymmärretty yhä tärkeämmäksi, on tutkimus- ja kehitystoiminta.

Taloustieteilijät ovat jo hyvin yksimielisiä, että valtion on järkevää osallistua tutkimuksen ja innovaatioiden rahoittamiseen. Muutoin päädytään tilanteeseen, jossa yritykset investoivat liian vähän uuden kehittämiseen ja uusien teknologioiden käyttöönottoon niihin liittyvien riskien takia.

Tämä on ymmärretty myös Suomessa, minkä myötä saatiin aikaan parlamentaarinen sitoutuminen tutkimus- ja kehitysrahoituksen nostamisesta 4 prosenttiin bruttokansantuotteeseen.

Jakavampi kysymys on se, miten paljon valtion on osallistuttava tuotannollisiin investointeihin. Euroopan pula siruista ja energiasta on herättänyt siihen, että myös omaa tuotantoa on saatava, vaikka valtion voimin.

Suomessa valtio on ollut aktiivinen akkutehtaiden perustamisessa yhdessä yritysten kanssa. Vastaavaa aktiivisuutta on oltava jatkossa myös muilla omavaraisuudelle välttämättömillä aloilla.

Matias Mäkynen

SDP:n kansanedustaja Vaasasta

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje