Ensimmäinen Keuruun–Alavuden -tieverkkoselvitys tehtiin vuonna 1971. Jo siinä suunniteltiin valtatietä näiden kuntien kautta Vaasasta Jyväskylään. Määräpaikkatutkimuksen mukaan kuntien välillä liikenne oli noin 20 autoa vuorokaudessa, mutta siitä huolimatta selvityksessä todettiin Suomen poikittaisvaltateiden tarve.
Ihmetystä herättikin into uuteen tieyhteyteen, kun paljon merkittävämpi hanke, kantatie 66:n rakentaminen oli vielä pahasti kesken. Itse asiassa TVH:n johdossakin ja Keski-Suomessakin nähtiin Keuruun yhteys 66:n korvaajana. Olihan se suora jatke Oriveden–Keuruun -kantatieltä pohjoiseen. Siellä vertailtiin yhteyttä nykyiseen valtatie 19:ään, joka kuitenkin voitti pohjoisen yhteytenä.
Spekulointi Keuruun yhteydellä hidasti kantatie 66:n rakentamista.
Ajat kuitenkin muuttuivat ja Keuruu jätettiin sivuun tulevasta Jyväskylän valtatiestä yksinkertaisesti siitä syystä, että se lyhensi vain vähän ajomatkoja Vaasasta Jyväskylään.
Nykyisinkin osa näiden kaupunkien välisestä liikenteestä kulkee Kyyjärven kautta, koska Multian oikaisua ei ole tehty, valtatie 18 on kuin olevinaan valtatie.
Maakuntakeskukset eivät ole juurikaan arvostaneet kyseistä yhteyttä vaan ovat kilvan rakentamassa ohikulku- ja kehäteitään sekä tärkeämpiä pohjoisen ja etelän yhteyksiä.
Selvityksiä on 50 vuoden aikana tehty monia, ja joitain tienpätkiä on saatukin aikaiseksi. Viimeisin selvitys laskee rakentamiskustannukset niin järeiksi, että hankkeen kannattavuuslukemat eivät puolla rakentamista lähivuosikymmeninä, mutta etsimällä kevyempiä ratkaisuja voi yhdistävyys ja kannattavuuskin parantua.
Vanhoista selvityksistä lienee jäljellä valtatien pitkä aluevaraus Keuruun sivukylien kautta Multialle. Lienee happaman Keuruun vaikutusta vieläkin.
Oikaisussa pitäisi pyrkiä puolta pienempään uuden yhteyden rakentamiseen ja käyttämään enemmän vanhaa yhteyspohjaa.
Kun Haapamäen rata joskus sähköistetään ja nopeutetaan, silloin kaikki tasoylikäytävät poistetaan. Tämäkin pitäisi ottaa jo huomioon tiesuunnittelussa.
Erkki Keski-Nisula
Seinäjoki