Turve on suokasvien jäännöksistä epätäydellisen hajoamisen tuloksena muodostunutta eloperäistä maa-ainesta.
Turvemaita on 180 maassa. Jos maailman suot yhdistettäisiin yhdeksi suoksi, sen pinta-ala olisi suunnilleen EU:n kokoinen. Melkein jokainen ymmärtää, että jos sitä ruvettaisiin polttamaan taivaan tuuliin, siitä ei hyvää seuraisi ihmiselle ilmaston lämpenemisen haittojen ja terveydelle haitallisten saastepäästöjen takia.
Muokatusta suosta vapautuu metaania, joka on paljon ärhäkämpi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.
Luonnontilaiset suot ovat ilmastonmuutoksen kannalta hyviä, koska suolla on erinomainen kyky sitoa hiiltä ja metaania, vähentäen niiden haitallista vaikutusta ilmastolle.
On ymmärretty väärin, että turpeen käyttö pitää kokonaan lopettaa. Vain sen käyttö polttamalla pitää lopettaa.
Turpeesta voidaan valmistaa edelleen aktiivihiiltä. Sitä voidaan käyttää kasvualustana, imeytysaineena ja kuivikkeena sekä terveyskylpyihin. Soilta voidaan kerätä lakkoja, karpaloita, tupasvillaa ja kihokkeja lääkkeeksi. Voidaan pelata suojalkapalloa ja vaellella aseteltuja pitkospuita pitkin.
Suolle voidaan levittää aurinkopaneeleita ja napata auringon energia puhtaana sähkönä kasvien nenän edestä.
Toinen asia, josta on vääriä käsityksiä, on turpeen uusiutuminen. Uusiutuva luonnonvara on sellainen, jota syntyy vähintään saman verran tilalle, kuin ihminen sitä käyttää.
Kun ihminen kaataa puut, sinne istutetaan uudet taimet. 60–80 vuoden päästä voidaan taas metsästä korjata uusi sato ja jo sitä ennen pari harvennushakkuuta. Kasvupohjaan ei puututa.
Geologian tutkimuskeskuksen mukaan Suomen suot kerrostuvat keskimäärin 0,4 mm vuodessa. Jos siis turvetta jyrsitään 20 cm:n kerros, se on 500 vuoden sato.
Turvetuotantoalue voidaan toki soistaa, ennallistaa, uudelleen samaan paikkaan kasvamaan uutta turvetta. Ojat umpeen ja tarvittaessa patoja niin, että alue vettyy entiselleen. Taas 500 vuoden päästä saadaan korjata uusiutunut sato.
Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC luokittelee turpeen fossiilisten polttoaineiden ja biomassojen väliin omaksi luokakseen määritellessään hiilidioksidin ominaispäästökertoimia. Turvetta ei siten kohdella ilmastomielessä uusiutuvana energiana. Biologisesti turve on uusiutuvaa.
Jyrsinturpeen lämpöarvo on alempi ja CO2-päästökerroin suurempi kuin kivihiilen. Vielä huonommin turve sopii polttoöljyn korvaajaksi. Metsätähdehakkeen kanssa se on samaa luokkaa, mutta puu uusiutuu paljon nopeammin kuin turve.
Markus E. Myllymäki
Vaasa