Yleisöltä

Turvaa saisi turpeesta

Suomessa turvevaroja kartoittaa etupäässä Geologian tutkimuskeskus, GTK. Se yrittää olla tieteeseen nojautuva laitos ja on siinä pääosin onnistunut.

GTK:n mielestä Suomen teknisesti käyttökelpoinen suoala on 1,2 miljoonaa hehtaaria ja turvemäärä noin 29,6 mrd kuutiota. Näiden turvevarojen energiasisältö on 12 800 TWh. Energiatuotantoon soveltuvien alueiden tehollinen energiatiheys on keskimäärin 0,54 MWh /m3. Suomen koko turveala on 9,3 miljoonaa hehtaaria. Uskon kyllä lujasti, että pienellä yllytyksellä teknisesti käyttökelpoinen suoala voisi tuosta ainakin tuplaantua, ellei enemmänkin.

Vuonna 2011 turvetuotantoon käytetty pinta-ala oli Suomessa noin 62 000 ha, alle viidesosa käyttökelpoisesta alasta. Sillä pärjättiin hienosti. Energiaturpeen nosto on sittemmin etupäässä mielipiteisiin pohjaavien järjestöjen painostuksesta lopetettu. Siitä seurannutta kylmyydessä kärvistelyä harjoitetaan parhaillaan koko maassa.

GTK on todennut, että loppuun nostettu suo voidaan helposti valjastaa tuottamaan turvetta uudestaan. Suon vedenpintaa säätämällä on mahdollista nopeuttaa turpeen kasvua. Uuden suobiomassan kasvunopeus on moninkertainen vanhan turvekerrostuman kasvuun verrattuna. Uusi suobiomassa voitaneen korjata energiaksi 50–100 vuoden välein.

Jokohan turvetta silloin voisi kutsua uusiutuvaksi? Toisin sanoen, meillä on valtavat energiavarat käytettävissämme, jos niin haluamme.

Norja on halunnut. Se tekee öljyllä ja kaasulla kansainvälistä bisnestä. Norjan öljyn ja kaasun tuotannon päästöt olivat 450 miljoonaa tonnia hiilidioksidia 2008. Kukaan ei ole heitä siitä moittinut, ei tietääkseni edes ilmastopaneelin johtaja Markku Ollikainen.

Suomen turvetuotannon hiilidioksidipäästöt olivat samaan aikaan noin 8,5 miljoonaa tonnia. tuosta suivaantuneena Suomalainen tiedeakatemia päätyi arvioon, että Suomen on luovuttava turvetuotannosta sen maapallon ilmastoon aiheuttamien ilmastovaikutusten vuoksi. Tiedeakatemia korosti edustavansa tässä kansallista näkökulmaa (millähän perusteella?).

Muualtakin on moitteita tullut. Onkin syytä luetteloida tärkeimmät mielipiteisiin pohjaavat järjestöt, koska heitä on kiittäminen Suomen surkeasta energiatilanteesta ja älyttömästä sähkön hinnasta.

Niitä ovat Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen ilmastopaneeli, Greenpeace, WWF, BirdLife, Luonto-Liitto, Natur och Miljö, ynnä tietysti Vihreä liitto, De Gröna. Nuo yrittävät vaivojaan säästämättä estää energiaturpeen käyttöä ja siinä ohessa nostaa sähkön hintaa. Hyvin ovat onnistuneet, täytyy tunnustaa.

Norjassa ei ole nähty tarpeelliseksi esittää maan öljyn- ja kaasuntuotannon lopettamista ilmastosyillä. Olisiko siihen kansallisella näkökulmalla vaikutusta?

Jussi Knuuttila

Seinäjoki

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje