Olen huolissani tuulisähkön tarvitsemasta varavoiman riittävyydestä. Kuten tässäkin lehdessä on ollut esillä, Suomen suurin sähkötehon tarve 15 105 MW oli 7.1.2016. Tällöin tuulivoimaloiden nimellisteho oli 1 080 MW, mutta tuotanto oli vain noin 20 MW eli noin 2 prosenttia nimellistehosta sekä osa voimaloista otti verkosta sähköä noin 20 MW lämmitykseen ja valoihin, joten nettotuotanto oli 0.
Vaikka eräs tutkija sanoo talvella olevan keskimäärin suotuisammat tuulet kuin kesällä, kriittisyys sähkön riittävyydestä talvella vielä pahenee tuulivoimaloiden lisääntyessä. Onneksi tuolloin saatiin tuontisähköä myös Venäjältä, mutta saadaanko jatkossa.
Mielestäni tuulivoimayhtiöille tulisi asettaa vastuu tuulettomien aikojen hetkellisenkin minimituotannon takaamiseksi talvikuukausiksi esimerkiksi 30 % niiden nimellistehosta. Tarvittavat varavoimalat voisivat olla kunkin tuuliyhtiön omia tai usean yhtiön yhdessä omistamia ja ne voisivat sijaita, vaikka kallion sisällä vihollisilta suojassa.
Nyt varavoimaa tuotetaan paljon myös kivihiilellä ja näiden voimaloiden lämmittäminen tuotantoa varten kestää lähes vuorokauden. Varavoimaa voitaisiin tuottaa muutamassa minuutissa täyden tehon saavuttavilla monipolttoainemoottoreilla.
Kuten todettu, tuulisähköä tulee sään eikä tarpeen mukaan, siis ilman varavoiman velvoitetta kyseiset yhtiöt poimivat vain rusinat pullasta ilman mitään vastuuta sähkön riittävyydestä suurimman kulutuksen aikana. Lisäksi kuka vastaa käytöstä poistettujen voimaloiden purkamisesta? Täällä olevia voimaloita omistavat tytäryhtiöt todennäköisesti siirtävät rahat ulkomaisille emoyhtiöille ja tekevät sen jälkeen konkurssin, kun voimalat on käytetty loppuun ja tällöin purkamisvastuu ilmeisesti siirtyisi maanomistajille. Yhtiöiden tulisi rahastoida varat purkamiskustannuksia varten.
Kannatan tuulivoimaa, jos yhtiöille asetetaan mainitut vastuut eli vain rusinoiden poiminta pullasta estetään.
Tapio Ylikoski
eläkeläinen
Vaasa
Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin