Yleisöltä

Työaddiktien lapset syrjäytyvät

Jaa artikkeli

Tämä yhteiskunta antaa mahdollisuuden jokaiselle. Ennen huumeita vetäneet ja lapsensa hylänneet henkilöt ostavat nykyään omakotitaloja. Heille työ korvasi narkomanian ja samaa se työnteko on alkoholisteille. Pysyy raittiina kun on paljon muuta tekemistä. Pelkkä oma tahto ei heidän kohdallaan kanna tarpeeksi raittiutta.

Hetki sitten iltapäivälehti kirjoitti, miten lastensuojelun työntekijät hukkuvat töihin ja palavat loppuun. He ovat luovuttaneet. Omat voimat riittävät vain akuutteihin ongelmiin kuten perhesurmat, perheväkivalta, päihteet. Siksipä ilman apua jäävät ne lapset, joiden isät ja äidit ovat työnarkomaaneja ja jotka eivät jaksa tehdä lastensa kanssa mitään. Lapsi jää vaille vanhemmuutta, vaille rakkautta.

Miksi tällaiset ihmiset tekevät lapsia, jotka liukuvat addiktiosta addiktioon ja joille lapsi ei ole koskaan heidän elämänsä keskiössä?

Ei se ole vanhemmuutta, että ollaan samassa tilassa, tehdään kaikki eri asioita, käydään lapsen syntymäpäivänä hakemassa lahja sen takia, koska niin kuuluu tehdä.

Ihmiset tekevät paljon sellaisia asioita, joita kuuluu tehdä. Harva asia, joka koskettaisi positiivisesti lapsia, lähtee spontaanisti omasta itsestään.

Samassa tilassa lasten kanssa oleminen on monelle vanhemmalle taakka, josta pitää äkkiä päästä pois. Tekemään vaikka töitä, harrastamaan mitä tahansa.

Nykyajan vanhemmat ovat aikuisia lapsia eivätkä kykene tarjoamaan tervettä aikuisen ihmisen mallia lapsilleen.

Vanhempien omaa aikaa pitäisi olla loputtomasti. Erotaan, perustetaan uusi perhe, tehdään uudet lapset, hylätään vanhat, tai ainakin heistä näyttää tulevan vähemmän tärkeitä.

Näettekös? Vanhemmat leikkivät lapsillaan kuin leluilla. Lapset ovat saaneet esineen aseman, joita liikutellaan paikasta toiseen, hoitopaikasta hoitopaikkaan.

Lastensuojelussa tämä on muuttunut ainoaksi keinoksi ratkaista asiat. Laittaa lapsi toiseen perheeseen tai asumisyksikköön kasvamaan.

Todelliset ongelmat eivät johdu enää pelkästään niistä perheistä, joissa on väkivaltaa ja päihteidenkäyttöä, vaan suurimmat yhteiskunnalliset ongelmat muhivat pinnan alla niissä työ- ja urakeskeisissä perheissä, joissa lapset jäävät ilman aikuisuutta, ilman huomiota, ilman rakkautta.

Sen vuoksi terapiapalvelut tulevat kasvamaan, koska terapiaa tarvitsevat nyt myös näiden lasten urautuneet, työhönsä ongelmiaan karkuun juoksevat ja siksi keskenkasvuiksi jääneet vanhemmat.

Mikko Nevantakanen

Vaasa

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje