Yleisöltä

Työelämän muutos on vaiettu asia

Paljon puhutaan työvoimapulasta. Vastaavasti hyvin vähän puhutaan globaalista työttömyydestä ja suomalaisen työelämän huononemisesta eli prekarisaatiosta. Globaalin työttömyyden syitä on muun muassa automaation lisääntyminen ja teollisuuden väheneminen. Lisäksi finanssimarkkinoiden suuri rooli maailmantaloudessa ja monikansallisten yritysten kasvava määrä vaikuttaa työelämään.

Työelämän huononeminen näkyy selkeimmin köyhien ja pienituloisten määrän kasvuna. Joka viides lapsi on köyhästä perheestä ja lähes puolet palkansaajista tekee epätyypillisiä prekaareja töitä, joita ovat muun muassa määräaikaiset työt, osa-aikaisuudet, nollatuntisopimukset, keikkatyösopimukset, pakkoyrittäjyys ja vuokratyö.

Suomessa ja Euroopassa 2/3 epätyypillisiä töitä tekevistä työntekijöistä on naisia. Naisenemmistöiset alat kuten sosiaali- terveys- ja palveluala ovat prekaareja aloja.

Työelämän huononeminen (työn pirstaleisuus ja epävarmuus), on ollut jo pitkän aikaa piilossa olevaa todellisuutta suurelle työntekijöiden joukolle. Käytännössä se tarkoittaa työntekijälle epäedullisia työsopimuksia. Palkka ei riitä elämiseen vaan työntekijän täytyy hakea soviteltua päivärahaa ja asumistukea. Työnantajajärjestöjen ajama ay-liikkeen murentaminen saa aikaan myös sen, että ihminen jää yksin työehto- ja palkkaneuvotteluihin.

Työssäkäyvän toimeentulovaikeuksista aiheutuu Jyväskylän yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan ihmiselle häpeää, loppuun palamista, eristäytymistä, yksinäisyyttä ja masennusta. Vaarana on syntyä pysyvästi matalapalkka-alan töitä tekevien ryhmä, joka ei pääse tilanteesta pois.

Suomalaisten pitäisi käydä arvokeskustelua siitä, halutaanko työttömyysturvaa ja sosiaaliturvaa käytettävän kompensoimaan palkkoja, joilla ei tulla toimeen. Nykyisestä käytännöstä hyötyy eniten yritysten omistajat.

Naisenemmistöisillä aloilla palkat ovat pienet ja köyhyydestä eniten kärsivät yksinhuoltaja naiset. Yhden vanhemman perheitä oli vuonna 2020 kolmannes kaikista lapsiperheistä. Isän huollettavana yksinhuoltajaperheistä oli 18 %. Yksinhuoltajien köyhyysriski koskee siis erityisesti äitejä.

Pitäisi yhdessä miettiä miten yhteiskuntamme voisi ennaltaehkäistä avioeroja ja tukea lapsiperheitä. Tutkimuksien mukaan epätyypillistä työtä tekevän naisen köyhyys saa naiset lykkäämään lasten hankintaa. Lapsiperheiden osalta on kyse siitä, kuinka monta lasta perheeseen voi syntyä.

Työnantajat haluavat pitää halpaa työvoimaa reservissä suhdanteiden ja tilausvirran vaihteluiden vuoksi. Prekarisaation hyväksyminen tukee tätä ilmiötä. Tämän seurauksena työtehtävästä on tehty niin yksinkertainen, että sen pystyy suorittamaan ilman työnantajan lisäkoulutusta. Pitämällä työtehtävä yksinkertaisena, työnantajan ei tarvitse maksaa työnvaativuuden perusteella parempaa palkkaa eikä se ole riippuvainen työntekijästä.

Globaali työttömyys tarkoittaa Suomessa sitä, että kaikille ei riitä kokoaikaisia, hyviä työpaikkoja. Jos työntekijää painostetaan rangaistuksen uhalla (karenssit) valtiovallan toimesta tekemään työtä myös huonoilla työehdoilla niin tämä tukee ainoastaan yritysten/sijoittajien voiton tavoittelua.

Suomessa rikkaat ovat kolminkertaistaneet omaisuutensa viimeisten 10 vuoden aikana. Todellisuudessa rikastuminen on moninkertaista, koska verojen välttely on hyväksyttävää. Kuilu pienituloisten ja suurituloisten välillä on syventynyt ja pienituloisten määrä kasvaa kasvamistaan.

Työnantajajärjestöt ovat yritysten omistajien asianajajia. Saadakseen halpaa työvoimaa he yrittävät saada ay-liikkeet pois tieltään ja ansiosidonnaista työttömyysturvaa heikennettyä. He ovat myös ensimmäisenä syyttämässä ihmisiä laiskoiksi sosiaaliturvan väärin käyttäjiksi. Mitä heikommin ihmisillä menee sitä huonommilla ehdoilla he suostuvat tekemään töitä.

On väärin, että tämän syyttelyn seurauksena pienituloiset ihmiset kokevat, ettei heillä ole ihmisarvoa ilman kunnollista työtä, jota ei siis ole olemassakaan kuin harvoille. Surullisinta on, että nuorilta on viety mahdollisuus perheen perustamiseen. Epävarmoilla työmarkkinoilla ei suurperhettä elätetä. Suomen perhepolitiikka onkin perustunut yhden ja kahden lapsen perhekokoon, mikä on naisia alistavaa. Naisille pitäisi olla modernissa suomalaisessa yhteiskunnassa mahdollisuus perustaa suurperhe. Tällä hetkellä se ei ole taloudellisesti turvallista.

Mirja Niemi

kuuden lapsen äiti

kasvatustieteen opiskelija Turun yliopistossa

Seinäjoki

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje