Yleisöltä

Työvoima – Pohjoismaiden hupeneva kultasuoni?

Kjell Skoglund
Kjell Skoglund

Eurooppaa kutsutaan auringonlaskun maanosaksi, eikä ainoastaan siksi, että aurinko laskee länteen, vaan myös siksi, että Euroopan mailta katsotaan puuttuvan kyky uudistumiseen ja voimakkaaseen rakennemuutokseen. Poliittiset erimielisyydet ja erilaiset taloudelliset edellytykset vaikeuttavat kilpailua Aasian ja transatlanttisten maiden kanssa. Lisäksi väestöpyramidit ovat päälaellaan – vuodesta 2010 lähtien työvoiman saatavuus Suomessa on ollut pienempää kuin uusien eläkeläisten määrä. Miten Pohjoismaat vastaavat osaamistarpeeseen ja varmistavat liike-elämän ja julkisten palveluiden uudistumisen ja kehittymisen?

Voiko maahanmuutto pelastaa Pohjoismaiden työmarkkinat tulevalta romahdukselta?

Kaikki Pohjoismaat kärsivät syntyvyyden laskusta, mikä johtaa työvoimapulaan. Kysymys on ongelmallinen, sillä muukalaisvihamieliset suuntaukset ovat kääntäneet yleistä mielipidettä kielteisemmäksi maahanmuuttoa kohtaan. Vuonna 2021 Ruotsi sai 45 000 uutta asukasta ulkomailta ja Suomi 15 000.

Syvällisempi analyysi osoittaa, että Ruotsiin suuntautuvasta maahanmuutosta leijonanosa tulee Intiasta, Syyriasta, Saksasta, Pakistanista ja Puolasta. Jokaisesta Pohjoismaasta tulee vuosittain parituhatta ihmistä, saman verran kuin Yhdysvalloista ja Isosta-Britanniasta. Suomen osalta kyse on aivovuodosta, jossa hyvin koulutetut nuoret hakeutuvat kansainvälisille työmarkkinoille ja Ruotsin kaupunkien elinympäristöön.

Ukraina on uusi toimija Pohjoismaissa. Yli 70 prosenttia ukrainalaisia palkanneista on tyytyväisiä uusien työntekijöiden koulutustasoon ja työmoraaliin.

Ikäryhmittäin tarkasteltuna kolmannes uusista tulokkaista on 25–34-vuotiaita, mikä on työvoiman kysynnän kannalta erittäin houkutteleva ikäryhmä. Noin 17 prosenttia maahanmuuttajista oli 15–24-vuotiaita ja yhtä suuri osuus 35–44-vuotiaita. Toisin sanoen 70 prosenttia on Ruotsin työmarkkinoiden ensisijaisia resursseja.

Vuonna 2021 Suomessa myönnettiin 8 529 työlupaa, joista suurin osa palveluammatteihin kuten kokeille, siivoojille, sairaanhoitajille ja ravintolahenkilökunnalle. Korkeasti koulutetut asiantuntijat saivat 1 605 työlupaa.

Teknologiateollisuus ry:n mukaan pätevän työvoiman kysynnän kattamiseksi tarvitaan 50 000 henkilöä. Ellei uutta työvoimaa saada, on odotettavissa epäsuotuisa kehityssuunta.

Muiden Pohjoismaiden talouksien odotetaan kasvavan 20 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Vastaava ennuste Suomelle on 10 prosenttia. Lisäksi Suomi on Pohjoismaiden ensimmäinen maa, jonka väkiluku alkaa laskea runsaan kymmenen vuoden kuluessa. Väestökato on Suomessa jo nyt suurta rannikkoalueita lukuun ottamatta. Ruotsissa ammattitaitoisen työvoiman saatavuus suurten kaupunkien ulkopuolella on heikkoa terveydenhuollossa ja teknisillä aloilla. Tämän muuttamiseksi tarvitaan tehokkaita, ehkä jopa epätavanomaisia toimenpiteitä.

Entä houkuttelevuus?

Me Pohjoismaissa haluamme sanoa, että maamme ovat turvallisia ja hyvin kehittyneitä. Suomi on nimetty maailman onnellisimmaksi maaksi, ja PISA-tutkimuksissa saavutetun menestyksen ansiosta myös koulutusjärjestelmä on erittäin arvostettu. Ruotsia kiitellään sosiaaliturvajärjestelmästään ja monipuolisesta elinkeinoelämästään maailmankuuluine brändeineen. Mutta olemmeko todella houkuttelevia uteliaille ja työhaluisille ulkomaalaisille?

OECD:n mukaan Ruotsi sijoittui viime vuonna toiseksi, kun arvioitiin siirtotyöläisten houkuttelevimpia kohteita, kun taas Suomi sijoittui Pohjoismaista viimeiseksi, 18. sijalle.

Yhteistä kaikille Pohjolan maille ovat synkkä ilmasto, pitkät välimatkat, korkeat kustannukset ja kasvava epäluuloisuus ulkomaalaisia kohtaan – tästä ovat osoituksena vaatimukset korkeammista toimeentulorajoista ja rajavalvonnan lisäämisestä. Jälkimmäinen on vastoin EU:n perusperiaatteita. Ruotsin hallituksen yritykset rajoittaa maahantuloa Juutinrauman kautta ovat saaneet osakseen valtavaa vastustusta Skånen poliitikoilta ja yrityksiltä. Ulkomaisia opiskelijoita koskevat uudet säännökset ovat olleet haitallisia – huippulahjakkuudet lähtevät maasta tai valitsevat muita opiskelukohteita.

Toinen vaikuttava tekijä on se, että Suomessa ei ole maahanmuuttajien alakulttuureja. Tämä tarkoittaa sitä, että uusi työvoima ei integroidu, joten se hakeutuu muihin maihin. Uusien työntekijöiden tuottavuus on usein alhaisempaa.

Myönteistä on, että tasa-arvo on Pohjoismaissa korkeammalla tasolla kuin monissa muissa maissa. Kovalla työllä voi luoda itselleen vaurautta ja hyvän taloudellisen perustan. Korruption puute tekee Pohjoismaista houkuttelevia Balkanin maihin ja Euroopan ulkopuolisiin maihin verrattuna.

Houkuttelevin maa on Norja, jonka palkkataso on korkea, eivätkä Suomi ja Ruotsi pysty kilpailemaan sen kanssa. Tanska houkuttelee mantereen läheisyydellään ja monipuolisella taloudellaan, jossa pienyritykset voivat nopeasti ja joustavasti ottaa käyttöönsä uutta työvoimaa.

Mitkä ovat vaihtoehdot?

Asiantuntijoiden mukaan työperäinen maahanmuutto ei ole ratkaisu pullonkaulaongelmaan. Terveys-, viestintä-, rakennus- ja ravintola-alan yksinkertaisten työtehtävien tekijöiden tarve on suuri, mutta siihen ei voida vastata muuttoliikkeellä muista Euroopan maista tai Euroopan ulkopuolisista maista. Tämä johtuu kielitaitovaatimuksista, jäykistä työmarkkinasäännöistä ja vaikeuksista houkutella uusia tulokkaita väestökadosta kärsiviin kaupunkeihin.

Asiantuntijoiden tilanne on helpompi – pohjoismaiset yliopistokaupungit ovat hyvin houkuttelevia. Tarvittavan henkilöstön määrä on myös rajallisempi.

Mitä siis pitäisi tehdä? Ensinnäkin niin sanottu työvoimareservi on käytettävissä. Ruotsissa lähes 333 000 ihmistä ja Suomessa 232 000 ihmistä on tällä hetkellä rekisteröity työttömiksi työnhakijoiksi ja työllistämistoimien piirissä. Samaan aikaan avoimia työpaikkoja on Ruotsissa 192 000 ja Suomessa 160 500.

Ongelmana on kohtaanto – työnantajat vaativat taitoja, joita työnhakijoilla ei ole, tai työttömät eivät ole valmiita muuttamaan sinne, missä uusia työpaikkoja luodaan. Tätä aukkoa on vaikea täyttää työperäisellä maahanmuutolla huolimatta paremmista mahdollisuuksista, jotka johtuvat maahanmuuttajien suotuisasta ikärakenteesta.

Pikakoulutus ja ammatilliset kurssit voivat auttaa nuoria ja motivoituneita ihmisiä löytämään työtä. Suomella on Ruotsissa tietty työvoimareservi – jos luodaan houkuttelevat olosuhteet, sairaanhoitajat ja insinöörit saattavat palata kotimaahansa ja tuoda mukanaan kansainvälistä kokemusta.

Koska syntyvyys on alhaista, eikä maaseudulle muuttaminen houkuttele lähes kaikkien palvelujen sulkemisen vuoksi, eläkkeelle siirtyvien ja uusien työntekijöiden määrän välinen kuilu kasvaa entisestään. Silloin voidaan tehdä kuten Ruotsissa: luoda suotuisat veroehdot ja työajat vanhemmille ja kokeneille työntekijöille.

Jälkiteollinen pohjoismainen yhteiskunta voi luottaa digitalisaatioon ja etätyöhön, joilla ratkaistaan osa työvoimapulasta, mutta halukkaita tekijöitä tarvitaan myös vanhustenhoitoon, kunnallisiin ja alueellisiin palveluihin sekä tukemaan kehittyvien pienyritysten kasvua. Miksi ei luoda vapaa-alueita kuten Kiinassa tai Lähi-idässä – taloudellisesti suotuisia alueita niihin osiin maata, jotka tarvitsevat eniten uusia työntekijöitä? Jokainen voi vapaasti muuttaa sinne menestymään joko kotimaasta tai ulkomailta. Ehkä työvoiman hupeneva kultasuoni voidaan vielä elvyttää.

Kjell Skoglund

toimitusjohtaja

Suomalais-ruotsalainen kauppakamari

Tukholma

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje