Unohdetut sopimuspalokunnat

Suosittelen vahvasti kaikkia perehtymään Suomen Sopimuspalokuntien Liiton (sspl.fi) aineistoihin. Sopimuspalokuntia ovat mm. vapaaehtoiset palokuntayhdistykset (VPK, huom. ei ”vapaapalokunta”) ja henkilökohtaisen sopimuksen palokunnat (HSPK, ent. ”puolivakinainen”).

Muusta Suomesta poiketen, pohjalaismaakunnissa VPK-yhdistykset ovat sopimuspalokunnissa vähemmistöä. Keskitytään Etelä-Pohjanmaahan: E-P:n pelastuslaitokseen kuuluu 31 paloasemaa. Seinäjoen ja Lapuan pääpaloasemat ovat ainoat vakinaiset asemat. Loput 29 asemaa toimivat sopimusvoimin. Useimmilla niistä on virka-aikana 1–4 henkeä pelastuslaitoksen vakinaista henkilökuntaa. Näistä 20 on HSPK:ita ja 6 VPK-yhdistyksiä. Lisäksi omatoimisesti ilman vakinaista henkilökuntaa, ”kylmäasemina” toimivat Koskenkorvan (Ilmajoki), Kauhajärven (Lapua) ja Kouran (Nurmo, Seinäjoki) VPK-yhdistykset. Pelastuslaitoksesta riippumattomina toimivat Nammo Lapua Oy:n ja Anoran (ent. Altia Oyj, Koskenkorva, Ilmajoki) teollisuuspalokunnat, Räjähdekeskuksen sotilaspalokunta (Ähtäri) ja Seinäjoen lentoaseman palokunta (Ilmajoki). E-P:llä on lakkautettu kaksi palokuntaa: Myllymäen VPK (Ähtäri, 2005) ja Lentosotakoulun sotilaspalokunta (Kauhava, 2014).

Monet sopimuspalokunnat tukevat ja varmistavat avun nopeaa liikkeellelähtöä päivystyksellä eli varallaololla. Kustannustehokkaasta järjestelmästä ollaan kuitenkin maanlaajuisesti luopumassa varallaolon täydeksi työajaksi katsovien työtuomioistuimen ratkaisujen vuoksi.

Nykyisin varallaolossa sopimuspalokuntalaisille maksetaan 30–50 % korvaus korottamattomasta tuntipalkasta. Valtakunnallisesti varallaolon vuosikustannukset ovat noin 10 M€, pelastustoimen kokonaiskustannuksien ollessa noin 420 M€ (Pelastustieto 6.4.2021). Sote-uudistuksessa pelastustoimen budjetissa on valtakunnallisesti noin 150 M€:n vaje. Etelä-Pohjanmaan osalta vaje on noin 2 M€ (Yle 22.2.2021) E-P:n sote-alueen koko budjetti on 786,5 M€ (E-P VATE 13.10.2021).

Puuttuvat kaksi miljoonaa olisivat tästä kakusta 0,25 %:n siivu. Prosentin neljäsosa. Jos edes kolmen neljännesmiljardin potistakaan ei ole antaa riittävästi varoja pelastustoimen tarpeisiin, mihin on? Ohjelmistofloppeihin kuten Aster ja Lifecare?

Enemmistöllä päättäjistä ei ole hajuakaan pelastusalasta. Korvaisivatko he varallaolon rahoittamalla 24/7 valmiuden joka asemalle ja/tai perustamalla lisää paloasemia? Tuskinpa. Entä miten käy turvallisuuden ja kustannustehokkuuden, jos isompia asemia korotetaan 24/7 valmiuteen keskittämällä sinne reuna-asemien vakinainen henkilökunta, reuna-asemien pudotessa ”kylmiksi”?

Varallaolon loppuessa vasteajat pidentyvät, palvelu kärsii ja ”kylmäasemaksi” putoaminen näivettää reuna-alueiden palokuntia entisestään. Pahimmillaan tämä kehitys johtaa hiljaisimpien palokuntien lakkauttamiseen. Vaikka harva-alueilla pahin on usein jo tapahtunut palokunnan päästessä kohteeseen, haastan silti kaikkia miettimään haluatko oikeasti kokeilla käytännössä lähipaloasemasi loppumisen vaikutusta turvallisuuteesi?

Balint Berki (ps.)

kunnanvaltuutettu, aluevaaliehdokas

Koskenkorva, Ilmajoki

    Jaa artikkeli