Yleisöltä

Vaasan kaupunki on hoitanut metsäomaisuuttaan hyvin

Vaasan kaupunki piti 22.8. metsäsuunnitelmaluonnoksen 2020–2030 esittely- ja keskustelutilaisuuden.

Tilaisuudessa eniten keskustelua aiheuttivat avohakkuut, joita luonnonsuojelujärjestöt ja osa yleisöstä vastustivat. Keskustelu oli asiallista, mutta jonkin verran yksipuolista. Vaikutti siltä, että yleisö ei hahmottanut suunnitelman kokonaissisältöä, tavoitteita eikä pitkäaikaisia vaikutuksia...

Kaupungin metsien yleinen tilanne, hoito ja muu ylläpito on asia, jonka asukkaat tuntevat melko huonosti.

Mielenkiinto kohdistuu kunkin omaan asumisen lähelle ja muuhun toimintaympäristöön.

Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna Vaasan kaupunki on hoitanut metsäomaisuutta hyvin ja tuloksellisesti. Tämän arviointi vaatii ammattitaitoa, ja asiantuntemusta jota tavallisella asukkaalla ei ole.

Metsä on kansallisvarallisuutta, joka ei kasva eikä menesty, jos metsää ei hoideta eikä uudisteta.

Ylimitoitettu suojelu, rauhoittaminen ja muu metsätalouden rajoittaminen johtaa huonoon lopputulokseen.

Puilla on elinkaarensa, eri lajeilla eri pituiset. Havupuilla pitempi, lehtipuulajeilla lyhyempi.

Vahvasti suojelluilla metsäalueilla havupuut hiljalleen kuolevat pystyyn, lahoavat ja kaatuvat. Metsä ei uudistu. Aluskasvillisuuskin häviää. Esimerkiksi Pilvilammen alueella on kuusimetsässä nähtävissä tämä metsän tuhoutuminen.

Rehevillä kasvupaikoilla lehtipuut ja pensaat kasvavat läpipääsemättömiksi tiheiköiksi ja lopputuloksena on pystyyn kuollut ryteikkö.

Pitkällä aikavälillä suojelualueet eivät ole metsää, siinä merkityksessä, mitä metsä kansalaisen ymmärryksessä tarkoittaa.

Vaasan kaupungin metsäsuunnitelmaluonnos tehty hyvin huolellisesti, pikkutarkasti ja ammattitaitoisesti. Luonnos on hyväksytty jatkokäsittelyyn.

Luontoarvot, kestävän metsätalouden periaatteet, metsien virkistyskäyttö, ja tulevaisuuteen ulottuva metsien hoito- ja ylläpitotapa on metsän omistajan Vaasan kaupungin ja asukkaiden etujen mukaista.

Suunnitelma on hyvä esimerkki ja malli muillekin metsänomistajille Vaasan alueella.

Metsäsuunnitelmaa arvioi jokainen sen tietämyksen ja ymmärryksen mukaan mitä itse kullakin on metsästä, luonnosta ja metsäsuunnitelman laajasta tietomäärästä. Metsäalan termit ja niiden sisältö on alan ammattilaisten ilmaisutapa. Käsitteet ovat maallikolle epäselviä ja outojakin.

Avohakkuu on joidenkin mielestä tuomittava ja metsänhoitotapana huono. Luonnon kiertokulkuun kuuluu uudistaminen. Avohakkuu on puuston elinkaaren kannalta oikea tapa. Avohakkuun jäljeltä metsä istutetaan hoidetaan ja puusto korjataan pitkän aikavälin kuluessa.

Maaperän ravinteiden lisäksi valo on se elinvoima ja vihermassan tuotantotekijä. Jos kasvava puusto ei saa valoa, eikä metsää harvenneta puusto ei kasva eikä kehity. Maaperän ravinteet riittävät vain rajatulle puumäärälle.

Maaperän kosteusolosuhteiden hallinta metsäojituksilla on tärkeä metsänhoitotoimi, sillä liian märkä maaperä tuhoaa puuston, tai puusto ei kehity.

Metsäsuunnitelman arvioinnissa asukkaiden ja luottamushenkilöiden tulisi luottaa viranomaisten ja metsäalan ammattilaisten työhön.

Yksipuolinen, ideologinen ja intohimoinen suhtautuminen metsäsuunnitelmaan ja sen yksityiskohtiin on asukkaiden edun vastaista. Mielipiteiden taustalla saattaa olla joskus myös aktiivista informaatiovaikuttamista. Asiakokonaisuuden ymmärrys saattaa olla puutteellinen.

Asiaa tarkastellaan puuttumalla yksityiskohtiin, jotka ovat lähellä asian käsittelijää.

Jos metsäsuunnitelmaan on muutostarpeita, kaupungin viranomaisten kanssa on mahdollisuus neuvotella ja sopia asioista tarvittaessa. Usein muutostarpeet saattavat olla kokonaisuuden kannalta pieniä ja vähäisiä.

Luonnonsuojelujärjestöt vaativat metsäsuunnitelman palauttamista uuteen valmisteluun, vaikka suunnitelmaluonnos on hyväksytty kaupungin ympäristölautakunnassa.

Virkamiestyö ja demokraattinen järjestelmä ovat toimineet.

Tästä on hyvä jatkaa metsiemme ja luonnon suunnitelmallista, pitkäjänteistä ja asiantuntevaa kehittämistä.

Vaikeina aikoina suomalaisen turva ja pelastus on ollut metsä. Jo isonvihan aikoina paettiin metsän piilopirteille, jotka rakennettiin puusta ja lämmitettiin puulla. Nälkävuosina kuorittiin mäntyjä, joista otettiin nilakerrosta jauhojen jatkeeksi, kun tehtiin pettuleipää.

Talvi- ja jatkosodassa suomalainen sotilas käytti metsää taistelutilanteissa hyväkseen. Kotirintamalla paettiin vihollisen ilmapommituksia metsään.

Polttoainepulan takia tehtiin pilkkeistä ajoneuvojen häkäpöntöissä palavaa kaasua, jolla ajoneuvot saatiin kulkemaan.

Sodan jälkeen ja 1950-luvulla sotakorvaukset maksettiin merkittäviltä osin metsän tuotteilla. Samalla Suomeen rakennettiin metsäteollisuuden tuotantolaitokset, joiden tuotteet ovat merkittävä osa maamme viennistä ja kansantalouden tulosta. Puun biojalosteita kehitetään.

Maailman, Euroopan ja oman maamme taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen tilanne on epävakaa ja täynnä vakavia uhkia ja riskejä.

Tulevaisuus on epävarma ja altis vakaville häiriöille. Väestön terveys, ja henki saattavat olla vaarassa.

Energian saanti on tärkein elämän edellytys. Jos energian saanti häiriintyy, tai loppuu tulee vilu ja tulee nälkä.

Onko silloin pelastuksemme metsä ja sen antimet. Joudutaanko vaikka pihakoivu kaatamaan klapeiksi ja ottaa puuta välttämättömään tarpeeseen kyselemättä suojelualueiden rajoja?

Olavi Laitala

Vaasa

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje