Yleisöltä

Vanha tuttu piinaa taas

Ralf Sund
Ralf Sund
Jaa artikkeli

Vanha tuttu tuli kylään. Ei niin mieluisa, mutta hyvinkin tuttu vuosikymmenten takaa. Luulin jo hänen menehtyneen. Vaan ei, nuoruuden innolla porskuttaa.

Inflaatio, rahan arvon aleneminen, hintojen yleinen nousu on opiskeluajoilta tuttu. Taloustieteen opiskelijat saivat vuosikymmeniä sitten rautaisannoksen inflaatiosta. Nykypolville inflaatio on vieras menneisyydestä, meille charmantisti harmaantuneille ekonomisteille koettua todellisuutta.

Vaikka ilmeistä oli, että jossain talouden rakenteissa inflaatio lymyilee, nopea ja näyttävä paluu valokeilaan oli pieni yllätys. On tarpeen pyyhkäistä pölyt pääkopan uumenissa olevasta inflaatiomapista.

Inflaatiota on kahta päätyyppiä: tarjonta- ja kysyntäinflaatiota. Tarjontainflaation taustalla on joidenkin raaka-aineiden hinnan nousu, joka tuotantopanosten myötä leviää koko ketjuun ja lopuksi nakertamaan kansalaisten ostovoimaa. Energian kallistuminen on inflaation katalysaattori. Se leviää kuin korona tehokkaasti kaikkialle.

Kysyntäinflaatiossa on kyse kysynnän enemmyydestä tarjontaan, jolloin markkinoiden peruslakien mukaan hinnat nousevat. Oikeat talouspoliittiset lääkkeet edellyttävät oikeaa diagnoosia.

Nyt on kyse ennen muuta tarjontainflaatiosta, jolla on yksi syy ylitse muiden: Venäjän aloittama sota Ukrainassa. Inflaatio menee Putinin piikkiin.

Tarjontainflaatioon on talouspolitiikan lääkelaukusta vaikea löytää tepsivää troppia. Tehoavia täsmälääkkeitä ei ole. Tautia lieventää tiukkeneva rahapolitiikka. Korot tulevat nousemaan ja asuntovelalliset joutuvat kärvistelemään. Ennustetta korkojen noususta on mahdoton tehdä. Korot nousevat, mutta kuinka paljon, on iso kysymysmerkki.

Palkkojen ostovoima romahtaa. Pakkasella ollaan ja roimasti. On selvää, että hintojen ja palkkojen toinen toistaan ruokkiva kierre uhkaa. Yhtä lailla on selvää, että ostovoiman rapautuminen syö talouskasvua. Suomen inflaatio on toistaiseksi pysynyt kilpailijamaita alemmalla tasolla. Suomen teollisuuden kilpailukyky on hyvä, joten 2 %:n palkkalinjaa voidaan selvästi nostaa kilpailukykyä rapautumatta.

Tulipa mieleen: taisin kirjoittaa 70-luvulla Onkilahden Yhteiskoulun salissa ylioppilaskirjoituksissa äidinkielen aineeni palkkojen ja hintojen kilpajuoksusta. Aika entinen ei koskaan enää palaa?

Inflaation kiihtyminen ja vaalien läheisyys on myrkyllinen yhdistelmä. Äänten kalastelussa houkutus käyttää tyhmiä pyydyksiä kasvaa. Isoimmat pöljyysindeksin lukemat voidaan antaa esityksille alentaa polttoaineveroja hintojen nousun kompensoinniksi. Lähes yhtä tyhmää olisi alentaa tuloveroja ostovoiman turvaamiseksi. Samaan sarjaan kuuluu arvonlisäverojen alentaminen. Näiden kaikkien esitysten suurin heikkous on, että ne ovat erittäin kalliita: valtionvelka kasvaa. Niiden teho on kyseenalainen.

Demokratian olemukseen kuuluu se, että kansalaisten hädän kasvun myötä kasvaa helppojen ja tyhmien ratkaisujen suosio. Onneksi kansalaiset ovat valistuneita?

Vanha tutun tapaaminen on piinallista. Miten tappaa se?

Ralf Sund

Ekonomisti, Tehy

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje