Varmista lähipalvelut äänestämällä

Aluevaalit ovat pitkälti ikäihmisten, vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja (erityis-) lapsiperheiden vaalit. Onhan kyseessä kattava uudistus sosiaali- ja terveydenhuollon parissa, kun muodostetaan oman yksittäisen kunnan tai kuntayhtymän sosiaali- ja terveyspalvelujen hallinnoinnin tilalle hyvinvointialue, jossa määritetään koko maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustehtävät. Edellä mainitsemani ihmisryhmät ovat juuri niitä, jotka näitä palveluja tarvitsevat pärjätäkseen tässä arjessa.

Itse henkilökohtaisessa elämässäni olen viimeiset 21 vuotta suorastaan rämpinyt sote- ja byrokratian rattaissa äitinä sekä omaishoitajana. Rattaissa, josta väliin ei tiennyt, että onko niissä rasvaa liikaa vai liian vähän, vai onko siellä joku kiila välissä, ettei ratas pyöri tai joskus epäillyt, että onko koko ratasta ollenkaan. Ja se, kuinka pirstaloituja varsinkin sosiaalipalvelut ja tieto palveluista ovat olleet ja ikävä kyllä, täytyy myös sekin todeta, että monesti on ollut suoranaisesti asenteestakin kysymys.

Maakunnassamme on 18 kuntaa, joista muodostuu 8 sote-keskusta, joista kehkeytyy Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue. Tuntuu nopealta ja lyhkäiseltä valmisteluajalta, jossa yhtenä pääteemana on palvelujen kehittäminen, jonka keskiöön kuuluu vahvasti mm. rahoituksen riittävyys ja henkilöstön saatavuus. On paljon muitakin asioita, jotka vaatisivat avaamista mitä ne oikeasti tulee tarkoittamaan vuonna 2023 ja sen jälkeen.

Mm. nyt puhutaan paljon lähipalveluista ja palvelujen keskittämisestä, joka ei välttämättä tarkoita sitä, että terveyden- tai sosiaalihuolto palvelut tai osia niistä kuten röntgen-, labra-, vammais-, hammas- tai ikäihmisten palvelut säilyisivät omassa kunnassa. Harmonisoinnilla tarkoitetaan yhtenäistämistä. Maakunnassamme on omaishoitajia noin 26 000, joista omaishoidontuen saajia noin 2 600. Maakuntamme eri kunnissa tai kuntayhtymissä on erilaiset omaishoidontuen kriteerit ja palkkioluokat. Tullaanko tuki pudottamaan sen kunnan mukaan, jossa on pienin palkkio tai vaativimmat kriteerit, jotta kaikki omaishoitajat saadaan tuen piiriin?

Mitä tarkoitetaan moniammatillisuudella työyhteisössä? Toimiiko tuolloin tiedonkulku ja vuorovaikutus paremmin kuin yksittäisen kunnan sosiaalihuollossa sekä saako asiakas hoidettua asiansa yhdellä yhteydenotolla ja luukulla? Tarkoittaako ennaltaehkäisevä työ sitä, että olemassa olevia toimivia kotiin vietäviä palveluja karsitaan pois? Entä digitalisaatio, kasvattaako se edelleenkin vanhuksen tai vammaisen ihmisen matkaa yksinäisyyteen ja yksin oloon sekä epävarmuuteen siitä, että toimiiko hänen palvelunsa?

Koronan myötä on tultu huomaamaan miten huonosti asiat ovat mm. lapsiperheillä. Tokikin huonovointisuus on ollut tiedossa kautta aikain, mutta siihen ei ole ollut resursseja puuttua tarpeeksi. Jos perheessä on erityislapsia ja vanhemmat ovat työelämässä, niin tämän yhtälön onnistumiseen ei paljon apuja ole kunnista saatu. Ja tämä jos mikä on näkynyt lapsen ja nuoren koulumaailmassa, jossa on valtava pula mm. kuraattoreista ja psykologeista sekä eri terapeuteista ja muustakin henkilökunnasta. Nyt yksi lisähuolenaihe on se, että mm. psykologien ja kuraattorien hallinnointi ja johtajuus tulee jäämään hyvinvointialueelle. Kuinka tulee käymään tiedonkulun kautta palvelun saatavuus, joka mahdollisesti olisi saatava heti?

Itse vaikutan ja olen vaikuttanut monessa järjestössä parinkymmenen vuoden aikana ja koen, että ns. kolmannen sektorin toiminta on suuri apu julkisten kuin yksityistenkin palvelujen ohella toimia kuntalaisten rinnalla matalalla kynnyksellä. Nyt on huolena mm. se, kuinka hyvinvointialueella tullaan huomioimaan järjestötoiminta sekä toiminta-avustusten saatavuus, joka varsinkin on tärkeää ns. hankkeettomille yhdistyksille.

Sari Riskumäki (kesk.)

omaishoitaja

aluevaaliehdokas

Kurikka

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje
    Lounaspaikka