Vastuullisuutta Hölmölässä

Syntipukki, maalaisukko, joka ajelee Transitilla. Käy kirkolla kaupoilla. Ei ole kuullutkaan, mitä on vastuullisuus ja ympäristötietoisuus. Ostaa leipää, makkaraa, kauranryyniä, lehmälle lääkettä ja moottorisahaan bensiiniä. Talvella tekee risusavottaa, lämmittää puilla. Hän on nuuka, kun kaikki on kallista. Velat, verot ja vakuutukset, kaikki on itse maksettava. Ei päästä lämpöä harakoille.

Mutta kun Transit ja moottorisaha savuttavat ja lehmäkin päästelee myrkyllisiä pieruja.

Ympäristötietoinen, luontoa rakastava ja vastuullinen helsinkiläisserkku käyttää julkisia kulkuneuvoja. Hän asuu asumistukiasunnossa, ja odottaa, että joku lakaisee hänen portaansa. Seisoo tunnin päivässä kuumassa suihkussa, ikkunat ovat talvipakkasella auki ja lämpöpatterit täysillä. Hän ostaa maapallon ääriltä lentokoneella tuodut herkut ostarista. Hän lentää monta kertaa vuodessa Nykiin tai Lontooseen lataamaan akkuja ja hakemaan kulttuurielämyksiä. Pariisi on valon ja muodin kaupunki.

Hän on vastuullinen ja avarakatseinen ja hänellä on arvot, kuten globaali ilmastonsuojelu ja tasa-arvo. Kaikille on saatava paremmat palvelut ja sosiaaliedut. Epämukavat työt ja saastuttavat savupiiput on siirrettävä Kiinaan. Yrittämisen, maa- ja metsätalouden normeja ja kustannuksia on tiukennettava. Hän ymmärtää, ettei kaikkea hyvää voi saada, jollei koroteta veroja ja maksuja, bensan hintaa sekä oteta edelleen lisää velkaa.

Koska yksinkertaiset maalaisukot eivät ymmärrä vastuullisuuden jaloa sanomaa, jotta viesti menisi perille, kaupunkilaisserkku pystyttää telttansa keskelle Mannerheimintietä. Huutaa megafoniin, heiluttaa banderollia, ministeri peukuttaa vieressä, Yle jakaa joka tuutissa ja maailma pelastuu.

Juhani Viitala

Kauhava

    Jaa artikkeli