Yleisöltä

Vielä talvisodan vaiheista

Jaa artikkeli

Kirjoitin aikaisemmin kommentin Matti Hurmeen kirjoitukseen liittyen talvisotaan ja Stalinin aikeisiin. Siinä toin esille Neuvostoliiton pitkäntähtäimen suunnitelman kommunismin/sosialismin levittämiseksi länteen, kuten siis itse asiassa kävikin.

Kirjoitin myös, kuinka Stalin suunnitteli jo hyvissä ajoin Suomen miehittämistä loppuvuodesta 1938. Sitä varten oli tehty hyökkäyssuunnitelmat Mainilan laukausten kumistessa.

Matti Hurme viittaa Paasikiven, Mannerheimin ym. olleen taipuvaisia mahdollisesti suostumaan alueluovutuksiin ja kysyykin, että olivatko he naiiveja näin ajatellessaan. Vastaukseni on, että eivät toki, mutta he eivät myöskään tienneet kaikkea taustalla tapahtuvaa mm. Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen lisäpöytäkirjaa, jonka olemassaoloa Neuvostoliiton oli vaikeaa myöntää vielä 1980-luvullakin.

Em. Suomen johtajilla ei ollut myöskään kristallipalloa nähdä Baltian miehityksen tapahtuvaksi, eivätkä he tienneet Katyniin suunniteltuja suomalaisleirejä.

Siinä Matti Hurme on hyvinkin oikeassa, että Stalin oli pragmaatikko, mutta mitä se oikein merkitsi, sitä kannattaa pohtia. Sillä, jos Suomi olisi luovuttanut Stalinin vaatimat alueet, olisi tuleva miehitysyritys onnistunut. Suomen pelasti nimenomaan se, että alueita ei luovutettu.

Stalin ei ollut pitkämielinen, kuten Matti Hurme väittää, kaikkea muuta. Siitä löytyy riittävästi todisteita puhdistuksista omassa maassaan. Kuka tahansa saattoi menettää henkensä Stalinin impulsiivisuuden vuoksi. Stalin oli ovela. Suomen miehittäminen olisi tosiaan ollut paljon helpompaa, kun ”pikkusormi” olisi jo annettu.

Vastoin kuin M. Hurme väittää, Stalinin tarkoitus ei ollut pitää Pohjolaa stabiilina, ihan yksinkertaisesti sen vuoksi, että puolueettomuus oli mahdotonta, ainakin Suomen kohdalla, kuten Stalin on maininnut.

Käytännössä myös Ruotsin puolueettomuus ontui sen päästettyä saksalaisia maahan. Ruotsihan ei julistautunutkaan varsinaisesti puolueettomaksi, vaan ei sotaa käyväksi valtioksi. Stalinin kannalta Ruotsin puolueettomuus oli vieläkin kyseenalaisempaa.

Matti Hurme sanoo, että Stalin olisi hyvin voinut Suomen miehittää niin halutessaan. No, sitähän juuri yritti, mutta epäonnistui, kiitos Suomen urhean taistelun.

Siinä Hurme on toki oikeassa, että rauhan tullessa Suomen rahkeet oli käytetty, mutta sitä Stalin ei täysin ymmärtänyt. Suurin syy sodan lopettamiseen Stalinin kohdalla oli pelko vastakkainasettelusta Länsivaltojen Ja Neuvostoliiton välillä, siinähän Stalinin suuri suunnitelma Saksan ja Länsivaltojen välisestä sodasta olisi kuivunut kokoon. Länsivallat olivat Suomeen tuottamassa joukkoja ja Neuvostoliitto olisi joutunut sotimaan niitä vastaan.

Neuvostoliiton halut miehittää Suomi ei mihinkään hävinnyt talvisodan jälkeen, vaikka Neuvostoliiton alkuperäiset ja nimelliset vaatimukset täyttyivät osana aseleposopimusta.

Molotov kumppaneineen kävi vuoden 1940 loppupuolella pyytämässä Hitleriltä lupaa Suomen asian loppuunsaattamiseksi, mistä nämä maat olivat siis sopineet vuotta aikaisemmin Molotov-Ribbentrop-sopimuksen yhteydessä. Tähän ei Hitler enää suostunut, sillä sota Britanniaa vastaa oli menossa pieleen ja katseet oli jo siirretty itään.

Peter Söderman

Vaasa

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje