Yleisöltä

Vuosi 2022 on kirkon diakoniatyön 150-vuotisjuhlavuosi

Lähimmäisen rakkauden toteuttamisessa Suomen evankelis-luterilainen kirkko toteuttaa diakoniatyössä kirkkolain mukaista perustehtäväänsä. Diakonia on vakiintunut Suomessa erottamattomaksi osaksi kirkollista sanastoa ja puhetta.

Viime sunnuntaina (11.9.) Seinäjoen seurakunnassa vietettiin diakoniatyön 150 -vuotisjuhlamessua. Messun jälkeen saimme kuulla ja nähdä, miten diakoniatyö on alkanut ja kehittynyt alueellamme.

Tässä yhteydessä haluan kuitenkin keskittyä tulevaisuuden haasteisiin seurakunnassamme diakoniatyön osalta. Diakoniatyö seurakunnassa – ei vain Seinäjoella – on suurien haasteiden edessä. Näihin haasteisiin toivon, että suhtaudutaan positiivisin odotuksin. Haasteet antavat myös uusia mahdollisuuksia. Erityisesti juuri tänä päivänä emme edes tiedä, minkälaisten haasteiden edessä olemme.

Haasteista tulee vaativampia esimerkiksi seuraavien tekijöiden vuoksi; voimakkaasti kasvava diakoniapalveluiden tarve, säilyvätkö resurssit vähintään nykytasolla – taloudelliset ja työntekijäresurssit, uusia asiakokonaisuuksia, kuten apua tarvitsevat ukrainalaiset.

Diakoniatyö muodostaa merkittävän osan siitä kuvasta, joka seurakuntalaisilla on koko seurakunnasta. Sanat ovat muuttuneet teoiksi, kuten esimerkiksi ruokapankkitoiminta. Tässä on onnistuttu varmasti eri seurakunnissa hyvin. Tästä kiitos lahjoittajille, joiden panos seurakunnan oman panostukseen lisäksi on ollut todella merkittävä ja jonka panostuksen toivotaan jatkuvan.

Taloudellinen apu ei yksin ratkaise diakoniaan yhteyttä ottavien henkilöiden ongelmallista tilannetta, vaan tarvitaan lisäksi entistä enemmän henkistä tukea.

Laskuista selviytyminen on tilastojen mukaan suurin syy yhteydenottoon diakoniatyöntekijöihin, mutta taustalla on samanaikaisesti monien ongelmien vyyhti; asumiseen, ihmissuhteisiin, työttömyyteen, yksinäisyyteen, ruumiillisiin sairauksiin, mielenterveyteen, lasten onnistumisiin elämässä liittyvät asiat.Diakonialta vaaditaan aikamoista monitaituruutta työssään.

Yksi tärkeä resurssi ja jonka merkitys ja tarve vain kasvaa, on seurakunnan vapaaehtoistyöntekijät. En liikaa pysty korostamaan heidän merkitystään työmäärästä selviytymisessä ja heidän henkisen panoksen antamisessa diakoniatyössä. Heidän työnsä perustuu vapaaehtoisuuteen ja on ehdottomasti vältettävä tunnetta, että heidän olisi jatkuvasti oltava mukana, kun kerran ovat aloittaneet.

He tekevät osuutensa omien mahdollisuuksien puitteissa ja tavoitteena tehdä se hyvällä, iloisella mielellä. Tämä iloisuus tulee juuri siitä, että voinut auttaa. Lisäksi vapaaehtoisia on myös muistettava tavalla, joka osoittaa heidän työnsä merkityksen ja kiitoksen. Hallinnollisiin luottamustehtäviin valituille kuitenkin korostaisin tunnollista osallistumista luottamustehtävän edellyttämiin kokouksiin ja tapahtumiin.

Myös diakoniatyöntekijät tarvitsevat kannustusta ja että heiltä kysytään, miten te voitte. Tällainen kysymys voidaan heille esittää myös luottamushenkilöiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden taholta.

Seurakuntien diakoniatoimikunnissa/diakoniajohtokunnissa toimivat jäsenet ovat hyvin paljon erilaisia asioita osaavia ihmisiä. Yhtenä piirteenä seurakunnan toiminnan kehittämisessä näkisinkin yhteistyön lisäämisen eri toimikuntien välillä.

Heikki Kangas

Seinäjoen alueseurakunnan diakoniatoimikunnan puheenjohtaja

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje