Yleisöltä

Vuosi on vaihtumassa

Hämärät, lyhyet vuoden viimeiset päivät tuntuvat linnun lentoa lyhyemmiltä.

Illalla myöhään palaan kotiin tuttua pellon laitaa pitkin. Tätä polkua kävelen, vaikka silmät kiinni. Nyt katson tarkkaan.

Musta yö on tullut aikaisin. Nautin, kun saan katsoa sen kirkasta pimeyttä, yksin äänettömässä illassa. Vain lumi rahisee kenkien alla. Taivaalla loistavat kirkkaat tähdet.

Tähtikuvioista en monta tunnista. Otava on kohdillaan. Sen löydän ensin pohjoiselta taivaalta. Tunnen suurta onnea, kun poimin ne kaikki seitsemän tähteä.

Jatkan matkaa. Jossakin tuolla kahden sadan askeleen päässä, tihrustavat kodin valot. Pellon ojat ovat tiukassa jäässä.

Mietin menneitä, vuoden iloja ja suruja. Odottamatta, yllättäen surujakin eteen tuli. Vieläkin ne jaksavat joskus painaa. Elämä on täynnä kerroksia, muistoja ja iloja. Mitään niistä ei kannata unohtaa.

Mukana on myös onnen sirpaleita, joista tunnen pakahtuvani. Mitä ne kaikki olivat? Pieniä ne ainakin olivat. Kun niitä on paljon, ne muodostavat kerrostuman. Lähellä onnea tämä voisi olla. Tyytyväisyyttä, kun ei ole enempää pyytämässä.

Lähemmäs kodin valoja tullessa muistan, että täytyy heti vaihtaa vesi amarylliksien kukkavanoille. Avain löytyy tutusta piilopaikasta. Kodin lämpö läikähtää vastaan. Näin vuoden vaihtuessa tunnen tästä kaikesta suurta kiitollisuutta ja onnea.

Katson vielä ikkunasta, mitä jäi taakse? Siellä on alkanut sataa puuterilunta. Tähdet ovat hävinneet pilvikerroksien taa.     

Katriina Risku-Vartiainen

Vantaa

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje