Pitkin syksyä ja talvea on saanut seurata surkuhupaista näytelmää, jossa Olkiluoto kolmosen säännöllistä sähköntuotantoa on lykätty kerta toisensa jälkeen. Tällä hetkellä huhtikuulle asti, mutta eiköhän sekin siitä vielä siirry myöhemmäksi. Aina joku venttiili tai muu osa ei pääse tarkastuksesta läpi.
Uutisissa näytetään iänikuiset kuvat, kun rohkeat miehet ja naiset marssivat valkoisissa haalareissa ja kypärissään voimalan sisälle korjaamaan sen hetkistä murheenkryyniä.
Silti ei kuulu juuri kritiikkiä siitä, että aikatauluissakin pitäisi joskus pysyä. Ei sitä nyt ydinvoimalakaan voi rakentaa kuin Iisakinkirkkoa. Kyseessä on todellinen isältä pojalle -projekti.
Veikkaisin motivaation voimalan käynnistämiseen aika lailla puuttuvan. Sähkön hinta pysyy mukavan korkeana, jos pidetään ydinvoimala pois verkosta. Mikäs sen parempi sähköyhtiöille. Turhaa on laittaa voimaloita lisää verkkoon, rahasampohan siinä tärveltyy.
Sen verran kauan on ydinvoimalaa jo rakennettu, että ensimmäiset asennetut osat alkavat olla jo iän puolesta vaihtokunnossa. Sehän on jo hälyttävää, eihän tätä saa valmiiksi ikinä. Jos jokin venttiili on ollut käyttämättömänä 15 vuotta, on se varmasti jo ruosteen peitossa ja jumissa.
Nyt tiedetään. että ydinvoimalan rakentaminen on meidän kykyjemme ylärajoilla, eikä kuudetta voimalaa kannata edes aloittaa. Sitä ei saada tällä vuosisadalla valmiiksi.
Paras on keskittyä aurinkopaneelien asennuksiin. Se voisi olla sopivan vaativaa tehtävää. Toki ydinvoimaloita rakennettiin valmiiksi jo Neuvostoliitossa vuosikymmeniä sitten.
Mutta niin ne ajat muuttuvat. Ja ihmisten kyvyt.
Vesa Ala-Riihimäki
Seinäjoki