Yleisöltä

Yhteiskunnan on tuettava lasten aikuiseksi kasvua – joskus räätälöidyillä koululuokillakin

Vapaa kasvatus – nuo maagiset sanat kuulin ensi kerran varmaan parikymmentä vuotta sitten. Mitä se tarkoittaa, ihmettelin tuolloin.

Omassa päässä heräsi uhkakuvia ja mietin, jätetäänkö tässä liikaa painolastia lapsen kannettavaksi.

Lapsi saa paljon yhteiskunnalta, laadukkaan varhaiskasvatuksen, on kerhoja, esikouluja, ryhmäpäiväkoteja ja päiväkoteja sekä paljon mahdollisuuksia ja tukea vanhemmille, ettei koko kasvatuksen taakkaa tarvitsisi kantaa yksin.

Mitä vapaa kasvatus sitten tarkoittaa siellä kotona? Annetaanko lapsen toimia niin kuin itse haluaa vai asetetaanko rajoja, esimerkiksi kotiintuloaikoja, koska läksyt tehdään tai syödäänkö yhdessä. Ohjataanko lapsi harrastusten pariin, vai saako hän viettää aikaa kavereiden kanssa yömyöhään kylillä?

Vanhempana vastuu tulee kantaa ja ohjata lasta oikeaan suuntaan elämässä sekä tukea lasta elämän eri tilanteissa. Vanhemmuuteen kuuluu myös välittäminen, rajojen asettamisen kautta. Samalla pitää huolehtia rajojen noudattamisesta, jotta lapsi kokisi turvallisuutta.

Nykypäivän koulussa ei enää erotella erilaisiin ryhmiin, vaan lapsia yritetään integroida yhteisiin luokkiin. Yhteiskunta on lisännyt tukea kouluihin.

Työtä lasten ja nuorten parissa tekevät kuraattorit, kouluvalmentajat, koulunkäynninohjaajat ja tietysti opettajat. Mutta olemmeko yhteiskuntana onnistuneet? Onko niin, että kun on ajateltu antaa tuki oppilaalle luokkaan, onkin epäonnistuttu?

Tukea tarvitseva oppilas ei välttämättä sopeudu tavanomaiseen luokkaan tai yhteisiin toimintamalleihin. Mikäli näin on, aiheutuuko siitä haittaa muiden luokan lasten oppimiselle?

Olisiko sittenkin erillinen oppimisen tuen luokka sitä tarvitseville parempi vaihtoehto? Sekä ammatillisen tuen suuntaaminen juuri heille. Toisiko sellainen koulu luokkiin rauhan opiskella ja kohdennetun täysimääräisen tuen sitä tarvitseville?

Tästä mielipiteestä tietysti syntyy kohu, eivätkö kaikki ole tasa-arvoisia? Kuinka lapsia voitaisiin kohdella eri tavoin?

Eikö kuitenkin ole niin, että kun tuemme lasta varhain, autamme häntä kiinnittymään yhteiskuntaan ja oppimaan perustaitoja paremmin. Olen varma, että myös aikuisuus on tasa-arvoisempaa sen jälkeen, kun olemme pystyneet tukemaan niitä lapsia, jotka tukea tarvitsevat.

Eikä tämä poista sitä, että olemme kaikki yksilöitä tässä yhteiskunnassa.

Yhteiskunta siis tukee lapsen kasvua aikuiseksi monella tapaa, mutta keinoista voi miettiä, ovatko ne oikeita. Tämän vuoksi maksamme veroja, ja meillä on turvaverkko kasvattaa lapsiamme turvalliseen yhteiskuntaan.

Vapaa kasvatus, nuo maagiset sanat eivät edelleenkään tarkoita että vanhemmuus olisi kaikonnut, elettäisiin kun pellossa. Vanhemmuus edellyttää edelleen vastuunkantoa, rajoja ja rakkautta.

Kim Lindström

puheenjohtaja

Lapuan Sosialidemokraatit

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Kommentoi

    Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje