Yleisöltä

Yksinäisyys ei katso ikää

Elämme yhteiskunnassa, jossa lapsia syntyy yhä vähemmän, nuoret muuttavat opiskelupaikkojen ja työn perässä kaupunkeihin ja ydinperhe käsitteenä on muuttanut täysin muotoaan. Vanhempia ihmisiä ei kunnioiteta automaattisesti eivätkä perhesiteet välttämättä ole kaverisuhteita tärkeämpiä. Jonain päivänä me kaikki kuitenkin ikäännymme, halusimme tai emme.

Ikäihmisten yksinäisyyden aiheuttaa usein elämäntapahtuma tai toimintakyvyn muutos. Tällaisia asioita voivat olla eläkkeelle jääminen, ystävien tai puolison sairastuminen tai kuolema, lasten muutto kauemmaksi, avioero tai omat toimintakyvyn rajoitteet. Ikääntyneenä ei ole enää helppo lähteä etsimään uusia ystäviä tai aloittaa uutta harrastusta.

Ikääntyneen oma persoona, luonne ja aikaisempi eletty elämä sekä yhteiskunnan asenteet ikäihmisiä kohtaan voivat lisätä osaltaan yksinäisyyden kokemusta.

Kaikki yksin olevat ikääntyneet eivät kuitenkaan koe yksinäisyyttä, eikä se, että on ihmisiä ympärillä takaa sitä, ettei tuntisi yksinäisyyttä. Yksinäisyys on jokaiselle meistä aito ja henkilökohtainen kokemus. Yleensä yksinäisyys pelottaa, ahdistaa ja saa olotilan tuntumaan epämiellyttävältä.

Jos yksinäisyyden tunne jatkuu pidempään, voi ikääntynyt masentua. Hänen elämänhalunsa hiipuu, tulee unettomuutta, ruoka ei maistu ja muisti alkaa pätkiä.

Yksinäisyyden tunne aiheuttaa myös muita sosiaalisia ongelmia ja pelkoja, joista seuraa kotona pärjäämättömyyttä. Tällöin ikääntynyt voi joutua muuttamaan pois omasta kodistaan esimerkiksi palvelutaloon.

Kukaan ei voi poistaa yksinäisyyttä kokonaan, mutta me kaikki voimme osaltamme vaikuttaa siihen. Meidän jokaisen tulisi pitää huolta omista ikääntyneistä sukulaisistamme, naapurista tai kyläläisistä. Hymy, tervehdys ja muutama sana eivät maksa mitään ja voivat tuottaa pitkäksi aikaa hyvää mieltä. Erilaiset järjestöjen kautta on mahdollisuus liittyä ystäväksi ikääntyneille.

Kannetaan yhdessä vastuuta myös ikääntyneiden yksinäisyydestä. Otetaan heitä mukaan toimintaan, annetaan heille aikaa ja mahdollisuuksia kokea itsensä merkitykselliseksi. Jokainen meistä tarvitsee tunteen, että on tärkeä jollekin toiselle ihmiselle – ikääntyneenäkin.

Tanja Norrena (sd.)

erityisopettaja

sairaanhoitopiirin valtuutettu

kaupunginvaltuutettu

Lapua

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje