Euroopan unionin komissio julkaisi kesäkuun lopulla ehdotuksen EU:n ennallistamisasetukseksi. Ennallistamisella tarkoitetaan sitä, että EU:n luontodirektiivin määrittelemien luontotyyppien tilaa parannetaan kohti erikseen määriteltyä suotuisaa tilaa. Luontodirektiivin alla olevista luontotyypeistä tulee ennallistaa 30 % vuoteen 2030 mennessä, 60 % vuoteen 2040 mennessä, ja vuonna 2050 maailma on lähes valmis, kun 90 % luontotyypeistä on komission ehdotuksen mukaan ennallistamistoimien piirissä.
Mikäli ennallistaminen ei riitä kattamaan määrältään tarvittavaa tasoa, tulee menetettyjä luontodirektiivin määrittelemiä luontotyyppejä, eli käytännössä muuhun käyttöön muutettuja alueita palauttaa vastaamaan 70 vuoden takaista tilaa.
Tavoitteet ovat todella kovia. Komission arvion mukaan Suomen maapinta-alasta olisi ennallistamistoimien alla 2,2 – 8,7 miljoonaa hehtaaria. Tämä tarkoittaa jopa neljännestä maamme kokonaispinta-alasta. Metsien osalta tavoitteen täyttyminen tarkoittaa isoja hehtaarimääriä, niin kivennäis- kuin turvemailla.
Suomessa ennallistamisen kovimman taakan saavat turvemaat, niin turvepellot kuin -metsätkin, joiden pinta-ala vaihtelee suuresti alueittain. Suomessa on toki iso joukko epäonnistuneita ojituksia, mutta puuntuotannosta turvemailla on kuitenkin lähes neljännes. Suometsien kestävä käyttö on oleellinen osa sekä nykyistä että tulevaisuuden puuhuoltoa Suomessa.
Entäpä mitä tarkoittaa katse 70 vuoden taa? Miltä luontodirektiivin luontotyyppien tila näytti 1950-luvulla ja mitä tulisi tehdä tuon tilan saavuttamiseksi? Tuolloin Suomessa alkoi jälleenrakennus sodan jäljiltä. Se oli iso urakka, jossa kansallisilla luonnonvaroillamme oli tärkeä rooli. Puutakin tarvittiin metsistä paljon.
Komission esitys tarjoilee Suomelle kallista kyytiä. Komission vaikutustenarvioinnin mukaan ennallistamisen kustannusvaikutukset ovat Suomelle EU-alueen kolmanneksi suurimmat, lähes miljardi euroa vuosittain. Summa on bruttokansantuotteeseen suhteutettuna EU-jäsenvaltioiden korkein. Lisäksi arviosta puuttuvat muun muassa epäsuorat vaikutukset yksityisille maanomistajille, teollisuudelle, alueille ja verotuloihin. Kuinka monta työpaikkaa esimerkiksi metsäsektorilta häviää, sitä ei ole laskenut kukaan?
Kun edessä on valtavia toimia suomalaisten maanomistajien ja alueiden talouden osalta, herää kysymys mitä tekee Suomen hallitus. Se korostaa korulauseissaan sitä, että kansallisesta metsäpolitiikasta pidetään kiinni. Samaan aikaan se antaa jokaisessa komission aloitteessa lisää siimaa komission onkeen. Onhan EU lisäksi suojelemassa 30 % EU:n maa-alasta, ja Suomi pohtii parhaillaan omaa tarjoamaansa yhteiseen pottiin.
Metsäluonnon hyvinvointi on erittäin tärkeää ja taloudellisen toiminnan perusta. Komission ennallistamisesitys on kuitenkin Suomen osalta aivan kohtuuton. Esityksen suorat ja välilliset vaikutukset tulee arvioida hallituksen toimesta pikaisesti kokonaisuutena ja yhdistettynä jo aiemmin tulleisiin komission esityksiin. Lisäksi hallituksen on vaikutettava voimakkaasti siten, että Suomesta ei tule ennallistamisen taakankantajaa, Euroopan syrjäistä luontoreservaattia.
Karoliina Niemi
Metsäjohtaja
Metsäteollisuus ry