Yleisöltä

Ymmärtämättömyys ensiharvennuksesta huolestuttaa

Käsittämätöntä ajojahtia ja syyllistämistä käydään nyt metsänomistajia kohtaan vaatimalla hakkuiden vähentämistä. Suomen metsät ovat edelleen nettohiilinieluja! Metsää omistava on varmasti hoitanut oman hiilijalanjälkensä ja joka tapauksessa hänen hiilijalanjälkensä on pienempi kuin sellaisen, jolla ei metsää ole.

Tämän hiilinielulogiikan mukaan voisi tilannetta verrata toisenlaiseen omistajuuteen: Naapurilla on rahaa pankissa ja hän on hoitanut taloutensa hyvin ja ollut säästeliäs. Toisella taas ei ole rahaa, koska hän on halunnut aina esimerkiksi matkustaa ja hän haluaa kuluttaa rahansa. Pitäisikö siltä, joka on hoitanut taloutensa hyvin ja jolle on jäänyt säästöjä, rangaista ja asettaa osa hänen säästöistään käyttökieltoon?

Jälleen täytyy palata taannoiseen kansainvälisen ilmatieteen laitoksen pääsihteeriin Petteri Taalakseen kommenttiin, hänhän on myös huolissaan ilmastosta, mutta hänellä onkin järkeä riittävästi ymmärtää asiaan oikea lähestymiskulma:

Pitää kohdistaa katseet päästöihin eikä hiilinieluihin. Hiilinielusta jankkaaminen on suomalainen erityispiirre – muualla maailmassa ei päästöongelmia lähestytä hiilinielu edellä.

Olen verrannut tätä hiilinieluhysteriasta kärsivien ihmisten hiilinielutoimenpidemallia taannoisen Neuvostoliiton toimintamalliin, jossa katon vuotaessa laitetaan ämpäri vuotokohdan alle, kun pitäisi mennä katolle ja paikata katto.

Antti Kurvinen sanoi A-Talkissa 21.12. aivan oikean reseptin, jolla hiilinielua pystytään kasvattamaan. Hänen näkemykseensä yhtyivät myös Kai Mykkänen ja Metsäteollisuuden Karoliina Niemi: oikea-aikaiset harvennukset nuorissa metsissä ja oikea-aikaiset harvennukset ylipäänsä.

Kyllä hämmästyin tavattomasti, kun luin Ylen artikkelin, jossa haastateltiin Ilmastopaneelin Ollikaista. Jutussa Ollikainen näyttää todella huonosti tuntevan metsien käsittelyn ja termistön ylipäänsä.

Suora lainaus Ylen artikkelista, jossa viitataan nuorten metsien harventamiseen:

”Hiilinieluja ajatelleen siellä on liian vähän pystyssä olevia puita ja ne ovat liian nuoria. Ensimmäisen 20 vuoden aikana metsän kasvu on paljon hitaampaa kuin mitä se on vanhemmassa puustossa. Oikea vastaus ei ole se, että metsiä nuorennetaan edelleen, Ollikainen sanoo.”

Olen todella huolestunut, että asiantuntijana aina näissä yhteyksissä esiin kaivettu Ollikainen näyttää käsittävän nuoren metsän harventamisen, harvennuksena, jossa ”nuorennetaan metsiä”!!! Eli hän ymmärtää tämän täysin päinvastoin.

Nuoren metsän harvennuksessa jätetään nimenomaan metsälön isoimmat ja kasvukykyisimmät puut. Ollikainen siis tuntuu käsittävän, että nuoren ensiharvennusmetsän harvennuksessa poistetaan isoimmat puut. Käsittämätöntä ja huolestuttavaa ymmärtämättömyyttä!

Apua!

Euvostoliitossa keksittiin ennallistamisidea, jossa vertailuajankohtana on vuosi 1952. Mikä oli tuona vuonna Suomen metsien hiilinielutilanne? Se oli noin puolet pienempi kuin nyt, koska Suomen metsät olivat tuolloin sodan jäljiltä huonokuntoisia ja vähätuottoisia. Tänä päivänä Suomen metsät kasvavat puuta valtavasti enemmän kuin tuolloin!

Kysymys kuuluukin: Pitäisikö Suomen metsät ennallistaa vuoden 1952 hiilinielutasolle, siis jotakuinkin noin puolet pienemmäksi kuin se on ollut näinä viime vuosikymmeninä – sehän olisi ennallistamisen seuraus?

Tuomo Kangas

Kaskinen

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje