Tuulivoiman haitoista julkisesti puhuminen on sananvapauden Suomessa hämmentävän vaikeaa. Pelätäänkö oman kriittisen mielipiteen kertomista yhä esimerkiksi Ilmajoen Santavuoren tuuliteollisuusalueen kupeessa, jossa tuulisähköä tuotetaan jo kahdeksatta vuotta? Siitähän piti ottaa selvää.

– Ei ne häävejä ole! kuittasi Santavuoren kupeessa asuva isäntä tuuliturbiineista, joita vuorella pyörii kaikkiaan 17 kappaletta. Ärräpäitäkin hän käytti.

Isännän kritiikki tuli sydämestä, kuten se tuli muutamalta muultakin tuulivoimaloita karsaasti katsovalta asukkaalta. He halusivat pysyä kuitenkin nimettöminä ja kasvottomina.

Tuulivoimasta puhuminen vaikuttaisi siis nostavan yhä pelkoja pintaan, vaikka sähkön tuotanto on ollut alueella jo vuosia käynnissä. Ihmiset keskittyvät omiin arkisiin askareisiin. Kaikki eivät halua avautua aiheeseen liittyvistä peloista ja tuntemuksista.

Tuulivoiman vaikutuksia pohdittaessa pelkät faktat eivät aina riitä. Asiaan kuuluvat myös omakohtaiset tunteet ja tuntemukset, jotka herättävät epäilyksen. Kohtasimme kyläkierroksella nämä aidot tunteet.

Asukkailla erilaisia näkemyksiä

Tapasimme koko joukon ilmajokelaisia ja myös muutamia kurikkalaisia kiertäessämme koputtelemassa Santavuoren tuulivoimalan vaikutuspiirissä olevien talojen ovia gallupia tehden.

– Ääni on se, mikä minua eniten häiritsee, Kari Lindgren toteaa.

Lindgrenin pihalta on kartalta mitattuna noin 1400 metriä lähimpään tuulivoimalaan. Hän vertaa ääntä meren rantoja kiertävään kohinaan ja lentokenttien ääniin.

– Infraäänestä en osaa sanoa mitään.

Lindgrenit muuttivat Turusta Ilmajoelle 27 vuotta sitten. Lentoliikenteen ja kaupunkiliikenteen melu tuli Turussa tutuksi.

– Kaupunki hiljenee yöksi, tuulivoimalat eivät.

Lindgrenin mukaan meluhaitta vaihtelee sään mukaan. Kun kostealla ja kuulaalla kelillä tuulee voimaloista päin, on aaltoileva kohina voimakasta ja häiritsevää. Aina ei haittaa ole, mutta sen verran usein, että se perheessä harmittaa. Todellakin.

– Jos asuisimme vuokralla, etsisimme asunnon jostain muualta kuin tuulivoimala-alueelta.

Lindgren mukaan Santavuori ei ole entisensä.

– Täällä oli hienot metsät, hiljaista ja kauniita paikkoja kulkea.

Hän kyseenalaistaa tuulivoimala-alueen ympäristöystävällisyyden.

– Koska se hiilijalanjälki saadaan ensin kurottua kiinni, mikä rakentamisesta seurasi, hän kysyy kuvaillen työmäärää ja siihen liittyvää rekkarallia. Huolettomuudestakaan ei voida Lindgrenin mielestä puhua.

– Joka päivä tästä ajaa voimala-alueelle kahdesta neljään huoltoautoa. Koko ajan tuulivoimalat vaativat jonkinlaisen rassaamista ja huoltamista. Ei ne myllyt vaan pyöri siellä.

Lentomelu ja liikenteen pauhu olivat pahempia kuin tuulivoimaloiden aiheuttama melu. Näin kokee puolestaan Länsi-Vantaalta Ilmajoelle muuttanut Jouni Hirn, joka osti puolisonsa kanssa uudehkon talon Koskikylästä reilut viisi vuotta sitten.

Voimaloiden läheisyys vaikutti talon hintaan.

– Tämä paikka oli ollut aika pitkään myynnissä ennen kuin me muutimme tänne. Hintakin laski vähän sitä myöten.

Haastattelun aikana kantatiellä menee ambulanssi ja raskasta liikennettä.

– Kyllä tuolta tieltä kuuluu enemmän melua kuin näistä myllyistä. Kun on kostea keli ja tuuli tänne päin, niin silloin tuulimyllyjen äänet kyllä kuuluvat.

Hirn kuvailee tuulivoimaloiden ääntä pauhuksi, jonka aika ajoin havaitsee pihalla.

– Sisälle se ei kuulu.

Hirnin tontilta on matkaa kantatie 67:lle noin 1100 metriä ja kolmostielle noin 2600 metriä. Lähimpään tuulivoimalaan on matkaa noin 1600 metriä.

Tuulivoimalat eivät ole vaikuttaneet radio-, televisio- ja internetyhteyksiin.

– Yhteydet pelaavat hyvin, esimerkiksi mobiililaajakaista, Hirn kertoo. Hän työskentelee pääosin kotoa päin.

Maisemahaitta on haitta, mikä vaikuttaisi yhdistävän eri puolilla tuulivoima-aluetta asuvien ihmisten mielipidettä. Hirnin perheessäkin se koetaan haitaksi.

– Se on iso miinuspuoli näissä, taivaanranta menee rikki, Hirn toteaa ja kertoo tuuliturbiinien pistävän silmään, kun kyliltä kotiin päin ajelee.

– Toki ne eivät meille tähän pihaan suoraan näy, Hirn täsmentää.

– Niiden kanssa on vain elettävä, jos meinataan saada sähköä Suomeen.

Tuulivoimalat ovat Hirnin mukaan myös ikään kuin turistikohde. Jossain vaiheessa istutaan autoon, kun kavereita tulee muualta päin Suomea kylään.

– Käydään ajelemassa tuulivoima-alueella ja katsomassa myllyjä, Hirn naurahtaa.

Seppo Mannilan tontilta on lähimmän tuuliturbiinin luo matkaa hieman alle 1600 metriä.

– Ääni kuuluu, kun etelästä tuulee. Sellainen viuhominen.

Mannilan mukaan ääni kuuluu pihalle, mutta ei talon sisälle.

– Vaikka tämä talo on tällainen vanha hörskä, niin ei ne äänet tänne kuulu. Eivät ne mua häiritse, eikä koiraakaan, Mannila toteaa 13-vuotiaan Rekun puolesta.

– Se joskus häiritsee, jos on pari myllyä stopissa, että mikäs niitten nyt on. Miksei ne nyt pyöritä niitä, kun sähkö on kallista?

Mannila on tottunut tuulimyllyjen aiheuttamaan maisemahaittaan.

– Silloin, kun niitä rakennettiin, tuli mieleen, että onkohan ne nyt oikein sopivia Santavuorelle.

Kiinteistön arvon alenemista pohdittaessa Mannila virnistää.

– Ei tästä taida enää arvo huonota, hän hymähtää pilke silmäkulmassa huoneita silmäillen.

Suoranaisia terveyshaittoja Mannila ei ole tuulivoimaloiden vuoksi kokenut, kuten ei kukaan muukaan haastatelluista.

Veikko Mattila asuu hieman kauempana tuulivoimala-alueesta kuin Mannila. Hänen pihaansa Havuskylään on lähimmältä voimalalta noin 1800 metriä kohti pohjoista.

– Ääni kuuluu pihalla silloin, kun tuulee etelästä voimaloilta päin.

Mattilassa tuulivoimaloiden ääntä ei koeta häiritsevänä. Hän kuvailee ääntä kohinaksi, jonka voimakkuus vaihtelee.

– Ääni ei kuulu sisälle, eikä häiritse unta.

Maisemahaitta tuli, mutta siihen on totuttu.

– Aluksi oli vähän, että sopivatko ne tänne. Kyllähän ne muuttivat maisemaa, ei siitä ole mihinkään päässyt.

Mattilan käsityksen mukaan osa ihmisistä on herkempiä tuulivoimaloita kohtaan kuin toiset. Hän peilaa tähän voimaloiden mahdollista vaikutusta kiinteistöjen arvoon.

– He, jotka eivät tykkää voimaloista, eivät varmaan osta asuntoa paikasta, jossa voimaloita on hyvin lähellä.

Tuulivoimala-alueen eteläpuolella kurikkalainen Sanna Laurila harjoittaa eläkepäivistään nauttivaa ravihevostaan. Hän asuu reilusti yli kahden kilometrin etäisyydellä tuulivoimaloista.

– Jos voimaloista päin tuulee, kuuluu tasainen humina, mutta en ole kokenut sitä meluhaitaksi.

Laurila vertaa tuulivoimaloiden ääntä kodin ohi ajavan ison auton ääneen.

– Ison auton ääni häiritsee enemmän.

Infraäänestä hänellä ei ole havaintoa, ei hänen mielestään hevosellakaan.

– Joskus hevonen ihmettelee tuulivoimaloiden huminaa, jos käy siellä lähempänä, vierestä ajamassa.

Terveysalan ammattilaisena Laurila muistaa hyvin ajan, kun tuulivoimalat tulivat Santavuoreen.

– Silloin oli yksittäisiä tapauksia, että ihmiset halusivat lääkäriin sen takia, että kokivat haittoja.

Keskustelu tuulivoimaloiden terveysvaikutuksista on kuitenkin hiljentynyt, eikä kylillä muutenkaan voimaloista paljon puhuta.

Se kuuluu, vaikka ei kuulu

Tuulivoimaan on pitkään liittynyt uskomus, jonka mukaan voimaloiden aiheuttamalla äänellä sekä ihmisen kuuloalueen ulkopuolelle jäävillä taajuuksilla, eli infraäänillä, olisi vaikutus ihmisten terveyteen. Infraääni kuuluu, vaikka ei kuulu.

Osa tuulivoimala-alueiden lähialueilla asuvista ihmisistä onkin raportoinut terveyshaitoista, kuten päänsärystä, pahoinvoinnista, verenpaineesta, huimauksesta, rytmihäiriöistä, stressistä sekä unettomuudesta. Näistä teemoista on myös väännetty muun muassa asukasilloissa.

Terveyspeloille ei kuitenkaan ole konkreettista pohjaa. Suomessa on tehty 2020-luvun vaihteessa tutkimusta tuulivoimaloiden pitkäaikaisista terveyshaitoista. Tutkimuksista kenties tärkein on neljän suomalaisen tutkimuslaitoksen vuonna 2020 julkaisema monitieteellinen terveysvaikutuksia koskeva selvitys. Sen tekivät VTT, THL, TTL ja Helsingin yliopisto. 

Vaikutuksia tutkittiin alueilla, joissa ihmiset olivat ilmoittaneet oireistaan. Kattavassa selvityksessä yhdistettiin äänen pitkäaikaismittaukset, asukkaille suunnattu kyselytutkimus sekä kuuntelukokeet. Ilmajoki ja Kurikka lukeutuivat tutkittuihin alueisiin.

Tutkimuksen yksiselitteinen vastaus on, että terveyshaittojen tueksi ei löydy näyttöä. Infraääntä ei esimerkiksi kyetty havaitsemaan. Sen johdosta sillä ei myöskään voi olla vaikutuksia äänen häiritsevyyteen tai terveyteen. 

Tuulivoimaloiden melulla, jonka ihmiset kuulevat, ei tutkimuksen mukaan myöskään ole vaikutusta ihmisten terveyteen. Mittausten mukaan tuulivoimalat muuttivat noin puolentoista kilometrin etäisyydellä sijaitsevien asuntojen ääniympäristöä äänenpainetasojen osalta ainoastaan kaupunkimaiseen suuntaan. 

Ihmiset ilmoittavat oireilustaan kuitenkin useasti tuulivoima-alueiden läheltä. Sitä selitetään nosebo-vaikutuksella eli, jos tuulivoimaan suhtaudutaan kielteisesti, infraäänillä ajatellaan myös olevan terveyshaittoja.

Pelkojen aiheet eivät tuulivoimaloiden ympäriltä näyttäisi loppuvan. Leimautumisen pelot, taloudelliset pelot, luonnon tärvääntymisen pelot ja toisaalta myös esimerkiksi sähkön riittävyyden pelko pitävät ihmisiä varpaillaan. Uusimpien pelkojen joukossa voitaneen puhua tuuliturbiinien rikkoutumisen peloista ja myös tuuliteollisuusalueiden massiivisuuden aiheuttamista peloista.

Harvinaisia päätöksiä Ilmajoella

Pohjalaismaakuntiin on nousemassa ja suunnitteilla lukuisia uusia tuulisähköä tuottavia teollisuusalueita. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan kaavaluonnokseen on merkitty 28 uutta tuulivoima-aluetta, mikä mahdollistaa laskennallisesti 780 voimalan sijoittamisen yhteensä 507 neliökilometrin alueelle. (Ilkka-Pohjalainen 22.1.2023).

Ilmajoelle – esimerkiksi Oksivuorelle – ei nouse tuulivoimaloita, sillä Ilmajoen kunnassa on tehty harvinaisia päätöksiä: Tuulivoiman vaiheyleiskaavan valmistelu lopetettiin valtuuston äänestyspäätöksellä 30–2 pari vuotta sitten (Ilkka-Pohjalainen 7.12.2020). Päätöstä tuki tuulivoimaloiden rakentamista vastustava adressi, jossa oli 783 allekirjoitusta. Valtuusto päätti myös äänin 30–5 asutuksen ja tuulivoimaloiden väliseksi etäisyydeksi vähintään kolme kilometriä, mikä on käytännössä lopettanut tuulivoiman rakentamisen kuntaan. Tämän aloitteen allekirjoitti yli 1600 ilmajokelaista.

Ilmajoelle ei ole rakennettu uutta tuulivoimaa vuoden 2016 jälkeen ja tuskin sellaista tullaan enää rakentamaankaan edellä mainittujen päätösten vuoksi. Santavuoren tuulivoimaloiden kupeessa asuvien ihmisten kuvittelisikin siis puhuvan kokemuksistaan varsin vapautuneesti, mutta toisin on. Tuulivoimaloita kritisoivien on selvästi vaikeampi tuoda näkökantaansa esiin, vaikka unohdettaisiin mahdolliset terveysvaikutukset ja pohdittaisiin esimerkiksi niinkin konkreettista asiaa kuin tuulivoimaloiden vaikutusta kiinteistöjen arvoon.

Tuulivoima sai Helena Rahkolan toimimaan – metsistä uusi huoli

Keskustelu tuulivoimasta saa energian virtaamaan ilmajokelaisen Helena Rahkolan kropassa. Hän ei jähmettynyt paikoilleen vaan lähti liikkeelle, kun lukuisia tuulivoimaloita sisältävät teollisuusalueet alkoivat piirtyä Santavuoren jälkeen Ilmajoen kunnan karttaan. Hän otti kantaa ja organisoi nimien keruut.

– Ne tapahtuivat siihen aikaan vielä paperille ja jalkapatikassa.

Oksivuoren tuulivoima-alue esimerkiksi jäi aikanaan suunnittelun asteelle. Kunnassa päätettiin, että lähimpään tuulivoimalaan on oltava kolmen kilometrin etäisyys asutuksesta, jos niitä vielä rakennetaan. Se oli iso päätös, joka vaikutti kehitykseen merkittävästi. Tuulivoimaloista kaavaillut kiinteistöverotulot esimerkiksi jäivät näiltä osin saamatta.

Suomen tuulivoimayhdistys on laskenut, että tuulivoimalat tuottivat koko maassa kiinteistöveroa yhteensä yli 17 miljoonaa euroa vuonna 2021. 

Yhdistyksen laskujen mukaan yhdestä maatuulivoimalasta, joka sijaitsee tuulivoimakeskittymässä, kuten Ilmajoki-Kurikan Santavuoren alueella, kertyy sen elinkaaren aikana kiinteistöveroa yli 400 000 euroa. Arvio on tehty korkeimman mahdollisen 3,1 prosentin voimalaitoksen kiinteistöveroprosentin mukaan. Maanomistajille maksettu maanvuokra yhden tuulimyllyn alueesta vaihtelee 20 000–30 000 euron välillä vuodessa. 

Ilmajoella toimisi Rahkolan mukaan noin 150 tuulivoimalaa, jos kaikki suunnitelmat olisi hyväksytty.

– En vastusta tuulivoimaa, mutta ihmisten hyvinvointi on otettava vakavasti huomioon, kun alueita suunnitellaan, hän tähdentää.

Pelko puhua tuulivoiman eduista ja haitoista julkisesti on tuttu juttu Rahkolalle, mutta tyhjentävää selitystä ei hänkään sille löydä. Pelot eivät tarkoita sitä, etteikö tuulivoiman vaikutuksista ihmisten ja eläinten hyvinvointiin yhä keskusteltaisi.

– Santavuoren voimaloiden melusta esimerkiksi on valitettu ihan viime aikoinakin.

Rahkola kertoo seuraavansa myös valtakunnallista keskustelua.

– Voi sanoa, että melkeinpä jokaiselta alueelta tehdään valituksia melusta. Tuulivoimaloita on liian lähellä asutusta nykyisillä melumallinnuksilla.

Nyt meneillään olevat suunnitelmat tuulivoima-alueiden lisäämiseksi ovat Rahkolan mukaan aktivoineet ihmisiä maakunnassa, eli tuulivoimaloiden mahdollinen rakentaminen aiheuttaa edelleen myös pelkoja.

– Naapurikunnista soitellaan minulle nyt, kun niihin suunnitellaan voimaloita.

Rahkolan mukaan muutamat soittajat ovat peränneet pitääkö Ilmajoen kunnan päätös kolmen kilometrin suojaetäisyydestä edelleen paikkansa.

– He ovat pohtineet talonsa myyntiä ja muuttoa Ilmajoelle.

Ilmajoella kolmen kilometrin väli asutuksen ja lähimmän voimalan välillä nojaa Rahkolan mukaan Santavuoren rakentamisen aikaisiin (2016) melumallinnuksiin.

– Kaksi kilometriä ei riittänyt, koska voimaloiden koko lähti sen jälkeen kasvamaan niin korkeutta kuin tehojakin. Varovaisuusperiaatteella esitin kolmen kilometrin suojaetäisyyttä, mitä oli jo silloin muillakin paikkakunnilla Suomessa käytetty. Evijärvellä on esimerkiksi neljä kilometriä.

Kuntien päätökset suojaetäisyyksistä kertovat Rahkolan mukaan kunnan tahtotilan.

– Ikävä kyllä lain edessä ne eivät päde. Käytännössä kunnilla on kuitenkin niin vahva monopoli kaavoituksessa, että se on tuulivoimayhtiön riski, jos ne näille alueille voimaloita suunnittelevat. Oikeudessa ne ovat sitten hävinneet.

Rahkola on nykyään huolissaan myös luonnosta. Etelä-Pohjanmaalle nyt hahmotellun lähes 800 uuden tuulivoimalan määrä vaikuttaa hänen mielestään älyttömän suurelta.

– Onko meillä kohta enää esimerkiksi yhtenäisiä metsäalueita, hän kiteyttää uuden pelon aiheen.

– Tuulivoimala-alueita rakennettaessa kaadetaan suuret määrät metsiä. Ne ovat teollisuusalueita, eivät mitään puistoja.

Ristiriitaiset mietteet nousevat myös kansainvälisestä vertailusta.

– Monissa maissa tuulivoimalat ovat pienempiä kuin meillä, mutta ongelmat nousevat niissäkin esiin.

Pelko oman kannan kertomisesta julkisesti tyrehdyttää tuulivoimasta käytävää keskustelua. Miksi näin on, on iso kysymys sananvapauden maassa. Rahkola kiteyttää pelon perusteet yhteen sanaan.

– Se on leima. Monet pelkäävät sitä, ja että minkälaista foliohattua sitten asetellaan päähän.

Näin pelätään, vaikka tuulivoima sisältää ainakin kaksi keskeistä asiaa, joista keskusteleminen julkisesti ei voi laittaa minkäänlaista hattua kenenkään päähän: melu ja vaikutus kiinteistöjen arvoon.

– Kaikki ihmiset eivät ole äänille herkkiä, mutta toisaalta aika iso osa on ihan tutkimustenkin valossa. Ihmiset ovat erilaisia.

Työryhmä:

Verkkotiimin päällikkö Elina Nyström

Toimittaja ja kuvaaja Jari E. Hakala

Toimittaja ja videokuvaaja Matias Helinko

Kuvaaja Aleksi Mäkinen

Editointi Janne Lehtonen