Haukinevalla alkoi maatamullistava kokeilu, jonka satoa korjataan ehkä kymmenen vuoden päästä

Olkisilppu suihkuaa taivasta vasten pitkänä kaarena ja laskeutuu lumeen. Jarkko Mäki-Karvia seuraa traktorinsa hytistä, miten olkipeite asettuu hangen päälle.

– Se pitäisi saada siihen mahdollisimman tasaisesti.

Yleensä paalisilppurista levitetään kuiviketta eläimille, mutta nyt on eri meininki. Olkea tarvitaan Suomen suurimman rahkasammalviljelmän katteeksi.

Neovalla eli entisellä Vapolla on meneillään uraauurtava kokeilu. Se kokeilee ensimmäistä kertaa Suomessa, miten rahkasammalen kasvatus onnistuu laajassa mittakaavassa.

. Pyrkimyksenä on kasvattaa rahkasammalta kasvualustabisneksen raaka-aineeksi. Kasvualustoja tarvitaan Euroopan kasvihuoneissa enenevissä määrin.

Koekentäksi on valittu kahdeksan hehtaarin ala vanhaa turvetuotantomaata Peräseinäjoen Haukinevalla. Alueelta on nostettu viimeiset turpeet viime vuosikymmenen lopulla.

. Siemenet kerättiin läheltä Projekti on pitkä. Jos rahkasammalen kasvatus onnistuu, satoa päästään korjaamaan ehkä kymmenen vuoden kuluttua.

Nyt viljelmä odottaa lumen alla vasta ensimmäistä kasvukauttaan. Ensimmäinen sammalerä kylvettiin tasoitetulle turvepohjalle syksyllä ja toinen erä helmikuussa.

Siemenenä käytettiin koealueen reunasta kerättyä pintarahkasammalta.

– Pintavihreää kuorittiin kaivinkoneen terällä noin kymmenen sentin kerros ja sitä levitettiin viljelyalueelle noin sentin kerros, viljelykokeesta vastaava erityisasiantuntija Ari Erkkilä sanoo.

. Koska tähtäimessä on laajamittainen tuotanto, viljely tapahtuu tehokkaalla kalustolla. Kylvöt tehtiin traktorin vetämällä lannanlevitysvaunulla.

Maapohjan pehmeyden vuoksi kylvö pitää tehdä silloin, kun maa kantaa koneita. Syksyllä se tehtiin ennen kuin vesipinta nostettiin sarkojen pinnan tasolle.

Talvikylvön tavoitteena oli kokeilla kylvöä routaantuneeseen kenttään.

. Tuuli vei ensimmäiset oljet Jarkko Mäki-Karvia ampuu olkisilppua saralle, jolle hän helmikuussa kylvi sammalta.

Talvikylvön päälle ehti sataa uutta lunta ennen kuin olkea päästiin levittämään. Ensimmäinen yritys jäi kesken, kun tuuli yltyi kovaksi.

– Tuuli vei pahnat aivan mihinkä se halusi.

Toisella yrityksellä päivä oli kirkas ja tyyni, mutta vastusta toi olkipaalien jäätyminen.

Olkikate on rahkasammalen viljelyssä tärkeä juttu. Se suojaa kasvustoa kylmältä, auringon paahteelta ja kuivumiselta, mutta päästää kuitenkin valoa lävitseen.

Toiset sarat on jätetty peittämättä.

– Nyt seurataan, onko toinen menetelmä toista parempi. Perusoletus on, että oljen pitäisi olla hyvä juttu alkuvuosina, operaatiopäällikkö Ville Lehtinen sanoo.

Säät voivat teettää yllätyksiä. Kovat tuulet ja lumien sulaminen voi kasata oljet kasoiksi.

. Tuuli vei pahnat aivan mihinkä se halusi. Yrittäjä Jarkko Mäki-Karvia . Rahkasammalen kasvatusta on kokeiltu Suomessa aiemmin pienimuotoisesti tutkimusmielessä. Tuloksia on myös Kanadasta ja Keski-Euroopasta.

Rahkasammal on tarkka vesioloista varsinkin aluksi.

– Sitten kun rahkasammal pääsee jonkin verran alulle, se kestää ajoittaista kuivuutta, mutta kosteutta pitää pääsääntöisesti olla, Ari Erkkilä sanoo.

Viljelyalueella jo olleisiin sarkaojiin on asennettu putkipatoja, joiden avulla veden tasoa säädellään. Sammalen kasvulle on tärkeää, että suoveden pinta on aika lähellä, mutta sitä ei voi jättää kovin pitkäksi aikaa veden alle.

Ihanteellista olisi, jos sadevesi riittäisi pitämään vesitalouden sopivana.

. Tuloksia jo tänä vuonna Ensimmäisiä koetuloksia odotetaan jo tänä keväänä. Joissakin paikoissa sammal alkaa ehkä vihertää.

Aikanaan selviää, ilmestyykö alueelle muita kasveja, joille sammalen pitäisi pärjätä.

– Monestihan suolla kasvaa myös putkilokasveja, Ari Erkkilä sanoo.

. Rahkasammal kasvaa sekä jakautumalla että itiöistä. Vauhtiin päästyään se kasvaa noin sentin vuosivauhtia.

– Kasvustoon sitoutuu myös hiiltä. Ja kun veden pinta pidetään maan pinnan tasolla, maassa jäljellä olevan turpeen hajoaminen loppuu tai hidastuu, joten turvekerroksestakaan ei tule niin paljon CO2-päästöjä, Ari Erkkilä sanoo.

Koealueen mittauksiin osallistuu myös Luonnonvarakeskuksen ja Geologian tutkimuskeskuksen tutkijoita.

. Ely-keskus tervehtii ilolla Kasvualustojen päämateriaali on turve, mutta rinnalla käytetään myös rahkasammalta. Tällä hetkellä sitä kerätään sammalen luontaisilta kasvupaikoilta.

Sammalen keruun on odotettu lisääntyvän, koska turpeen saatavuus on heikentynyt ja kasvualustojen kysyntä kuitenkin kasvaa.

Rahkasammalen keruun ympäristövaikutuksia on selvitetty ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa, jonka toteutti Etelä-Pohjanmaan ely-keskus.

Tulosten mukaan rahkasammal ei olekaan niin uusiutuvaa kuin alun perin ajateltiin. Korjuun jäljet pysyvät luonnossa pitkään. Ilmasto- ja ympäristövaikutuksista ei tiedetä tarpeeksi.

– Meidän näkemys oli, että korjuu pitäisi kohdistaa ojitetuille ja luontoarvonsa menettäneille alueille ja tulevaisuudessa siirtyä enemmän rahkasammalen kasvatukseen, ylitarkastaja Ari Kosk i sanoo.

Hän tervehtii Haukinevan viljelykokeilua ilolla.

– Kokeiluja tarvitaan, että päästään asiassa eteenpäin.

. Kokeiluja tarvitaan, että päästään asiassa eteenpäin. Ylitarkastaja Ari Koski . Rahkasammalen keruu luonnosta on ollut Suomessa varsin pientä. Vuosina 2016–2022 sitä kerättiin noin 230 hehtaarin alalta. Koska kasvualustojen kysyntä on Euroopassa kovassa kasvussa, riskinä Kosken mukaan on, että toiminta karkaa käsistä.

Rahkasammalen kasvatus on hänen mielestään hyvä jälkikäyttömuoto turvetuotannosta vapautuneille alueille monestakin syystä. Yksi niistä on hiilitase.

– Tärkeää on kuitenkin se, että siemenmateriaali kerätään sellaisilta alueilta, joissa keruu ei tuhoa luonnonarvoja vaan mielellään ojiteltuilta alueilta.

Kirjaudu sisään

Haukinevalla alkoi maatamullistava kokeilu, jonka satoa korjataan ehkä kymmenen vuoden päästä

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje