Laihialainen sähkön pientuottaja odottaa jo kevättä – Tuotto nousi senteistä satasiin

Venäjän vuodentakainen hyökkäys Ukrainaan antoi laihialaiselle Timo Aholalle lopullisen sysäyksen jo tovin muhineen idean toteutukselle.

Maaliskuun viimeisenä päivänä omakotitalon autotallirakennuksen katolle asennetut yksitoista aurinkopaneelia alkoivat tuottaa sähköä.

– Kaveripiirissä sähkön pientuotantoa ehdittiin ruotia jo aiemmin ja monet hankkivatkin laitteet ennen minua. Aavistelin, että sota vaikuttaa sähkömarkkinoihin, joten oli oikea aika investoida. Pohdin, ettei kaikkea sähköä kannata ostaa, jos kerran pystyy itse tuottamaan.

ABB:llä tuotekehityksen esimiestehtävissä työskentelevää diplomi-insinööriä tekniikka ja sähkönkulutuksen minimointi ovat kiehtoneet jo aiemminkin. Koti lämpenee maalämmöllä, jolle tukea antavat ilmalämpöpumppu ja varaava takka.

Ahola ei ollut ajatustensa kanssa yksin. Pelkästään Vaasan Sähköverkko solmi viime vuonna 730 uutta sopimusta pientuottajien kanssa. Vuoden 2021 lopussa yhtiön kokonaislukema oli vielä 404, joten määrä lähes kolminkertaistui lyhyessä ajassa.

Laihialainen sai nopeasti huomata hankkineensa paneelit ja sähkön välitykseen tarvittavan invertterin kreivin aikaan. Kysynnän kasvu ja montaa muutakin teknistä alaa yhä piinaava komponenttipula iskivät nopeasti.

– Omalla kohdallani tilanne oli vielä yllättävän hyvä, sillä teollisuuden puolella työskentelevänä olin jo kokenut komponettipulan vaikutukset. Pari viikkoa myöhemmin varsinkin inverttereiden saaminen vaikeutui olennaisesti. Monia eurooppalaisia malleja on edelleen vaikea saada. Kiinalaista valikoimaa on enemmän tarjolla.

Kesä keikautti kaiken päälaelleen

Ahola kertoo valikoineensa vielä keväällä vallinneen yleisen suuntauksen mukaisesti itselleen "kohtuullisen maltillisen järjestelmän".

– Vielä keväällä suositeltiin, että järjestelmä kannattaa mitoittaa oman kulutustarpeen mukaan, jotta saa parhaan taloudellisen hyödyn. Jo kesällä homma keikahti päälaelleen. Siihen saakka myyntiin riittäneestä sähköstä ei saanut kuin senttejä. Nyt parhaan tuoton kerää se, joka pystyy myymään eniten verkkoon.

Pientuottajat myyvät tuottamansa ylijäämäsähkön yleensä sille yhtiölle, jolta itse ostavat sähkönsä. Taksana käytetään lähes poikkeuksetta pörssisähkön tuntihintaa, josta yhtiö leikkaa pois välityspalkkionsa.

Sähkön pientuottaja pystyy seuraamaan tuotantolukujaan reaaliaikaisesti älykännykän sovelluksesta. Ahola ynnäilee hieman vaillinaiseksi jääneen viime vuoden saldoksi noin 3 000 kilowattituntia.

Sähkölämmitteisen omakotitalon vuosikulutus on keskimäärin 19 000 kilowattituntia ja muilla tavoilla lämpenevän talon noin 5 000.

–  Noin kaksi kolmasosaa tuotannosta on mennyt omaan käyttöön. Kesällä myyntiin on jäänyt tietenkin enemmän, koska oma kulutus on vähäistä.

Aholan kirjanpito kertoo kesäkuun (592 kWh) olleen paras kuukausi, mutta jo huhtikuu (405) antoi merkittävää tulosta. Lokakuussa (102) ja marraskuussa (7,5) aurinko näyttäytyi lakeuksilla enää harvoin.

– Olin hyvinkin yllättynyt, kuinka paljon jo kevätaurinko tuottaa. Jo nyt helmikuussa on tullut yksittäisiä hyviä päivälukemia, kun paneelien päällä ei ole sillä hetkellä ollut lunta. En ole lähtenyt kuitenkaan harjan kanssa katolle kiipeilemään, koska sitä saisi tehdä jatkuvasti ja vaarana on loukkaantuminen sekä paneelien rikkominen.

Ahola olettaa, että jo maaliskuussa kevät on paljastanut paneelit lumen alta.

– Odotan jo lähiaikoina merkittäviä tuotantomääriä.

Järjestelmän hankintaan Ahola kertoo käyttäneensä 4 000 euroa. Paneelien asennuksen ja invertterin valmistelut hän hoiti itse, mutta sähkötyöt teki paikallinen alan firma.

Ahola ynnäilee sekä omaan käyttöön että myyntiin riittäneen sähkön kokonaisarvoksi noin 500 euroa. Hankintahetkellä hän arvioi laitteiston maksavan itsensä takaisin 12 vuodessa. Sähkön nykyhinnoilla luku on kahdeksan, mutta Aholan "realistinen" laskelma asettuu puoliväliin eli 10 vuoteen.

– En jaksa uskoa, että energiamarkkinoiden hankala tilanne pysyy loputtomiin. Tällaiselle pientuottajalle sähkön korkea myyntihinta olisi tietenkin mieluinen asia, mutta kun ajattelee teollisuutta ja koko yhteiskuntaa, maltilliset energiakustannukset on järkevin tilanne.

Diplomi-insinöörin kokonaisarvio investoinnista on positiivinen.

– Olen tyytyväinen. On sitä pöllömpiinkin asioihin tullut rahaa laitettua.

Selvitystyö vei netissä kuukauden

Hankintansa jälkeen Ahola on toiminut aurinkopaneelien epävirallisena myynninedistäjänä kavereilleen, naapureilleen ja kylänmiehille. Laihialaisia on kiinnostanut tietenkin "kuinka paljon taivaalta sataa rahaa", mutta myös projektin tekninen vaativuus, laitteiden hankinta ja niiden hinta.

– Diplomi-insinööri ei tarvitse olla, jos hankkii tällaisen kaupallisen järjestelmän ilman erityisiä virityksiä. Suurimman työn tein heti alussa. Vietin kuukauden netissä ja opin selvitystyön aikana monta uutta asiaa. Tässä puuhassa teknisestä taustasta oli tietenkin hyötyä.

Laihialainen kertoo huomanneensa, kuinka monenkirjavaa ja välillä jopa harhaanjohtavaa, netin tarjoama laaja informaatio on.

– Joissakin kirjoituksissa väitetään, että paneelit tuottavat vain kesällä, mutta toisaalla taas kerrotaan ympärivuotisesta rahan tulosta. Totuus löytyy tässäkin tapauksessa puolesta välistä.

Ahola kertoo havainneensa myös ylikuormittuneiden markkinoiden varjopuolet.

–  Liikkeellä on monenlaisia kauppiaita. Olen nähnyt muutamia hieman iäkkäämmille kansalaisille tehtyjä tarjouksia. Hinnat ovat olleet huimia. Järjestelmää harkitsevan kannattaa ottaa tarjous vähintäänkin kahdesta paikasta, vaikka tupaan astelevat myyjät kärttävät tekemään päätöksen heti.

Selvitettäviä asioita ovat myös omassa kunnassa vaadittavat luvat sekä suotuisin ilmansuunta paneeleille. Parhaan hetkellisen tuoton antaa etelästä suoraan paistava aurinko, mutta Aholakin valitsi luonaan suunnan.

– Ilta-auringon ansiosta tuottoa tulee pitkään. Suunnittelussa kannattaa huomioida myös esimerkiksi puusto ja rakennusten luomat varjot. Ne vähentävät lopputulosta olennaisesti. Puolipilvinenkin päivä näkyy heti notkahduksena.

Ahola haluaa vielä oikaista toisinaan kuulemansa motiivin aurinkopaneelien hankinnalle. Valtakunnan verkkoon liitettävä järjestelmä ei tuo lisäturvaa mahdollisten sähkökatkojen varalle.

– Paneelien tuotto lakkaa samalla hetkellä, kun sähköt katkeavat. Turvallisuussyistä ei voi olla niin, että yksittäinen talous syöttää sähköä verkkoon, kun asentaja menee vikaa vaikkapa jakokaapille korjaamaan.

Kesäasunnoille tarkoitetuissa järjestelmissä sähköä varastoidaan asukkaan omaan käyttöön vain akkuihin, mutta verkkoon yhdistetyssä pientuotannossa tällainen mahdollisuus on ani harvoin.

Osa vihreää siirtymää

Vaasan Sähköverkon toimitusjohtaja Juha Rintamäki kertoo, että viime vuonna alkanut buumi on jatkunut myös alkuvuonna. Tammikuussa yhtiö teki nelisenkymmentä uutta sopimusta pientuottajien kanssa.

– Innostus kasvoi viime keväänä sähkön markkinahintojen noustua. Uusia tuottajia olisi tullut paljon enemmänkin ilman pahaa komponenttipulaa.

Rintamäki kertoo, että kahdella prosentilla yhtiön asiakkaista on oma tuotantolaite. Pientuotannon verkkoon syöttämä ylijäämä oli viime vuonna 2,3 gigawattituntia (GWh, miljoona kWh), kun se vuotta aiemmin oli 1,6 GWh. Yhtiön asiakkailleen siirtämän sähkön kokonaismäärä oli 926 GWh.

– Määrät ovat kokonaistehon ja energiamäärien kannalta toistaiseksi toki pieniä, mutta tuottajalle asialla on suuri merkitys varsinkin nyt, kun energian hinta on korkealla. Pientuotanto on yksi osa vihreää siirtymää, joka mahdollistaa keskistetyn mallin ohella hajautetun tuotannon.

Rintamäki lisää, että pientuotannon merkitys on kasvamassa, sillä yksiköt ovat yhä suurempia. Kaupunkioloissa tuotanto tapahtuu yksinomaan aurinkopaneeleilla, mutta maaseudulla taustalla voi olla esimerkiksi metaanin lähde tai pieni tuulivoimala.

– Lisää tuottajia mahtuu vielä runsaasti, sillä sähkösaunojen ja -lämmityksen ansiosta Pohjolassa on kapasiteetiltaan vahvat verkot. Tekemiemme mallinnusten mukaan vasta, jos joka toinen talous liittyy tuottajana verkkoon, joudutaan piuhoja vahvistamaan ja muuntajia laajasti suurentamaan.

Toimitusjohtaja lisää, että tuottajan uraa harkitsevan kansalaisen kannattaa lukea ohjeita oman verkkoyhtiön sivuilta. Mitä tehokkaampi on järjestelmä, sitä hanakammin pitää harkita myös yhteydenottoa ennakkoon.

"Kaikki on kotiin päin"

Seiverkot Oy:n yksikönjohtaja Martti Ijäs kertoo, että Seinäjoella verkkoon liitettiin viime vuonna 90 uutta tuotantolaitteistoa. Kokonaismäärä on nyt 200.

Uusien tuotantolaitteistojen nimellisteho oli yhteensä 799,1 kilowattia, kun kokonaismäärä on yhteensä 1 899,8 kilowattia.

– Pientuottajien määrä on lisääntynyt tasaisesti, mutta ei laitteita vielä ihan joka talossa ole. Viime vuosi rikkoi toki ennätyksiä, koska energian hinta oli korkealla.

Ijäs lisää, että Seiverkkojen alue on varsin "kaupunkimainen" kanta-Seinäjoen alueella.

– Kiinnostus on varmasti suurempaa seuduilla, joissa on enemmän maataloutta.

Yksikönjohtaja arvioi, että pientuottajien sähkön määrällä on vielä varsin pieni merkitys kokonaismarkkinoilla, mutta tilanne muuttuu tulevaisuudessa.

– Pääosa tuotetusta sähköstä hupenee nyt oman kiinteistön kulutukseen, mutta varsinkin tässä sähkötilanteessa kaikki on kotiin päin. On aina hyvä asia, kun kokonaispaletti on monipuolinen.