Näin 140-tonninen Leijona miehistöineen ahkeroi öisin – Metalli uppoaa junaradan sepeliin "kuin sulaan voihin"

Keskiviikkoilta on viileä ja takin käyttö on pakollista, vaikka kesää pitäisi olla vielä jäljellä. Seinäjoen rautatieasemalla ratojen keskellä puuhailee keltaliivisiä työntekijöitä kypärät päässä.

He ovat osa miehistöä, joka kiertää ympäri Suomea 140 tuhatta kiloa painavan Leijona-nimisen työkoneen kanssa.

– Olimme Saksassa messuilla esittelemässä konetta ja siellä kysyttiin yllättäen koneen nimeä. Suomi oli juuri voittanut jääkiekossa MM-kultaa, joten nimesimme sen Leijonaksi. Nimi voi vielä muuttua myöhemmin nimikilpailussa, mutta toistaiseksi se on Leijona, kertoo Destia Rail Oy:n kalustopäällikkö Heikki Väisänen .

. Leijona on 40 metriä pitkä tukemiskone, jonka avulla tehdään rautateiden kunnostustöitä niin suoralla linjalla kuin vaihdealueillakin.

Leijona miehistöineen saapui Etelä-Pohjanmaalle juuri Hyrynsalmelta Kainuusta ja töiden jälkeen matka jatkuu Karjalan radalle Joensuuhun päin.

Ensin on kuitenkin tarkoituksena kunnostaa rataosuus Jalasjärveltä Rajaperkiöön.

. Yötöitä keskellä metsää Tukemiskone Leijonan miehistöön kuuluu kolme ihmistä kerrallaan. Nämä kolme ihmistä tekevät töitä kesäisin seitsemän päivää putkeen, jonka jälkeen toiset kolme tulevat tekemään töitä seitsemäksi päiväksi. Kesällä työt tehdään öisin ja päivät miehistö nukkuu hotellissa.

Yksi kolmesta työskentelee etuhytissä, toinen kuskina keskellä ja kolmas muun muassa harjojen luona.

– Koneen ensimmäisen vaunun hytissä on paljon tietokoneita. Siellä työntekijä ohjelmoi geometriat tietokoneelle. Vastuu on suuri, sillä virheille ei ole varaa, Väisänen kertoo.

Keskimmäisessä hytissä työskentelee kuski, joka ohjaa konetta.

– Käytännössä kaikki työ, mitä näemme tapahtuvan, ohjataan täältä. Kaikessa ei voida käyttää automatiikkaa, joten kuski tekee töitä manuaalisesti.

Alalle ei ole koulutusta, vaan tekemällä oppii. Työkoneiden tuntemisesta on kuitenkin apua.

– Etuhytissä toimivilla on suurin vastuu työnteosta ja he aloittavat aina muista tehtävistä. Esimerkiksi saadakseen päällysrakennepätevyyden pitää olla viiden vuoden työkokemus ja lisäkoulutuksia.

Ennen kunnostustöiden tekoa junaradalla koneelle pitää tehdä valmistelutyöt rautatieasemalla. Keltaliiviset työntekijät hääräilevät eri puolella konetta tekemässä monenlaisia asioita.

– Päivittäisiä huoltotöitä ovat erilaiset tarkastukset, kuten esimerkiksi koneen rasvaus ja öljyn määrän tarkistaminen.

. Lähdön hetki alkaa olla lähellä, mutta vielä on nopea kauppareissu edessä. Kone miehistöineen lähtee junaradalle koko yöksi, eikä siellä ole kauppaa tai ravintolaa.

Kun työntekijä palaa banaanien ja salaattien kanssa ja kahvitauko on pidetty, on aika lähteä liikkeelle. Päämääränä on Ruhan liikennepaikka, joka sijaitsee Seinäjoen ja Lapuan välissä.

Tuhannen hevosvoiman moottori saa 140 tuhatta kiloa painavan työkoneen liikkeelle yllättävän tasaisesti. Leijona saavuttaa raiteilla 80 kilometrin tuntinopeuden.

– Tämän painoisella koneella jarrutusmatkakin on sitten pitkä, ainakin 500 metriä. Junien jarrutusmatka voi olla kilometrin.

. Millintarkkaa jälkeä Ruhan liikennepaikalla Seinäjoen ja Lapuan välillä työkone on vauhdissa ja meteli on kova. Aurinko paistaa matalalta puiden yläpuolelta, ja kone lämmittää ilmaa ympärillään. Kivipöly leijailee sinisenä koneen valojen alla.

Kone liikkuu hitaasti ja tasaisesti eteenpäin ja nostaa raidetta ylöspäin. Samalla tukemisyksikön harmaat lavat iskeytyvät raskaan sepelin läpi raiteita tukevien pölkkyjen alle.

– Rautalapiolla saa ehkä yhden kiven maasta, vaikka kuinka hakkaisi. Nämä lavat uppoavat sinne kuin sulaan voihin. Ne tärisevät, minkä takia ne pääsevät kaivautumaan sepeliin, Väisänen selittää.

. Rautatiellä pitää olla tarkkana, sillä viereisellä raiteella menevät junat eivät pidä mitään ääntä. Junan tulon huomaa vasta sen ollessa kohdalla, kun koko kropassa tuntuu valtava ilmavirta.

– Jos radat ovat lähellä toisiaan, suljemme toisen radan puoleiset ovet. Työhön keskittyneenä saattaisi muuten vahingossa mennä radan puoleisista ovista ja jäädä junan alle.

. Videolta näet, miltä ratatyöt näyttävät käytännössä.

. Kunnostustyöt ovat tärkeitä, sillä niiden avulla huolehditaan junaliikenteen sujuvuudesta ja aikatauluista.

– Meillä pohjoisessa routa vaurioittaa rautateitä. Sitten tietenkin radat kuluvat ja kuluminen aiheuttaa lisärasitusta.

Tukemiskoneen avulla huolehditaan radan alla olevasta sepelikerroksesta ja raidegeometriasta. Raiteiden täytyy pysyä millilleen oikeassa asennossa ja oikealla etäisyydellä toisistaan, jotta junien on mahdollista kulkea tavoitenopeudelleen eli jopa 220 km tunnissa.

– Autot pomppivat, jos tiessä on monttuja. Junat kulkevat niin lujaa, että pienikin heitto geometriassa tuntuu ikävältä. Toleranssit heittoihin ovat pieniä.

Jos rata ei ole hyvässä kunnossa ja geometriassa on heittoja, niin junille tulee nopeusrajoituksia.

– Juna voi olla myöhässä nopeusrajoitusten takia, Väisänen paljastaa.

Raidegeometriasta huolehditaan esimerkiksi nostamalla raiteita, siirtämällä niitä sivusuunnassa tai korjaamalla kallistuksia. Tukemisen jälkeen ylimääräinen sepeli harjataan ratapölkkyjen päältä pois.

– Vaikka koneen toiminta näyttää rajulta, niin lopputulos on kuitenkin millintarkkaa.

Fri, 8/19

Kirjaudu sisään

Fri, 8/19

Näin 140-tonninen Leijona miehistöineen ahkeroi öisin – Metalli uppoaa junaradan sepeliin "kuin sulaan voihin"

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin