Nurmolainen maanomistaja kokee joutuneensa valtion ja kaupungin pelinappulaksi – "Kun ei ole neuvoteltu ja hinta on niin olematon"

Väylävirasto rakentaa parhaillaan raakapuuterminaalia Seinäjoen Itäväylän kupeessa Haapamäen radan varressa. Kun terminaali vuoden päästä valmistuu, siellä aletaan kuormata raakapuuta kuljetettavaksi junilla suuriin tehtaisiin.

Koneet työskentelevät nurmolaisen maanviljelijän Harri Rinta-Huumon entisillä mailla. Valtio lunasti häneltä terminaalia varten 20 hehtaaria maata.

Lypsykarjatilalliselle jäi radan tuntumaan vielä 60 hehtaaria metsää ja peltoa.

.Väylävirasto etsi Seinäjoelta pitkään paikkaa puunkuormausterminaalille, ja nyt sitä rakennetaan täyttä päätä. Rinta-Huumo ei ole tyytyväinen asioiden kulkuun eikä Väyläviraston ja Seinäjoen kaupungin toimintaan maiden lunastuksessa.

Ei etenkään korvaukseen, jota on hänen mukaansa luvassa 2 000 euroa hehtaarilta.

Hän on aloittanut taistelun saadakseen maistaan paremman hinnan.

– Kun ei ole neuvoteltu ja hinta on niin olematon, Rinta-Huumo sanoo.

. Kallio meni Itäväylän takana on jytissyt. Siellä räjäytellään Rinta-Huumolta lunastettua Sarvikalliota maan tasalle.

Kalliosta louhittavat ainekset käytetään raakapuuterminaalin rakentamiseen. Nevainen maapohja tarvitsee kiveä vahvistukseksi.

Kalliossa on Rinta-Huumon selvitysten mukaan miljoonien eurojen murskeet. Maanomistajana hän ajattelee, että hänellä olisi voinut olla niille käyttöä itselläänkin.

Rinta-Huumo hakikin Sarvikallion louhimiseen ja murskaukseen Seinäjoen kaupungilta ympäristölupaa marraskuussa 2021 kuultuaan Väyläviraston aikeista ja suunnitelmista.

– Ajattelin, että raakamaan hinnalla en sitä anna.

. Rinta-Huumo haki lupaa 300 000 kiintokuution ottamiseen kalliosta käytettäväksi pääasiassa omissa hankkeissa kuten uuden navetan rakentamisessa. Hänellä on navetalle ympäristölupa, joka on myönnetty helmikuussa 2020.

Hakemus kuulutettiin keväällä 2022. Siitä ei tullut muistutuksia. Asia eteni Seinäjoen lupa-asiainlautakuntaan, joka jätti asian elokuussa pöydälle lisäselvityksiä varten.

Seuraavassa kokouksessa syyskuussa lautakunta päätti, ettei se myönnä lupia. Perusteluna oli, ettei alue ole hakijan hallinnassa.

Alue oli siirtynyt heinäkuussa pidetyssä ratatoimituksessa valtiolle. Haltuunottoon oikeutti ratasuunnitelma, jonka liikenne- ja viestintävirasto oli hyväksynyt kesäkuussa 2022.

. Suuret näkemyserot Rinta-Huumo ei aio luovuttaa.

Hän on valittanut lupa-asiainlautakunnan päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Hän katsoo, että asiassa viivyteltiin tarkoituksella. Hän on myös vaatinut hallinto-oikeudelta terminaalin rakennustöiden keskeytystä ja hintaneuvotteluita.

Hän on sitä mieltä, että kallion arvo pitää sisällyttää maan hintaan.

– Kalliolla on kallion arvo. Ennakkokorvaushakemukseen laitoin hinnaksi 7,5 miljoonaa euroa.

Sarvikallio sisältää hänen selvitystensä mukaan 880 000 kiintokuutiota kiviainesta. Se tarkoittaa 2,4 miljoonaa tonnia mursketta.

– Mursketonni maksaa suurin piirtein kympin.

Näkemysero on huomattava, sillä Rinta-Huumo sai maistaan valtiolta ennakkokorvauksena yhteensä 22 800 euroa eli noin 1 300 euroa hehtaarilta. Ennakkokorvaus on yleensä kolme neljäsosaa koko summasta. Loput hän saa, kun rata on valmis.

Lisäksi hän on saanut taimikoista ja puiden hakkauksesta vahingonkorvauksena 6 500 euroa.

Puut hän sai hakata mailtaan 1. syyskuuta mennessä.

. Peltoja ne eivät voi pakkolunastaa, kun meillä on kotieläintila, jos niillä ei ole antaa takaisin vaihtomaata. Harri Rinta-Huumo . Kaupungin kanssa neuvottelu onnistui paremmin, kun kaupunki ilmoitti kesällä tarvitsevansa hänen mailtaan Haapamäen radan pohjoispuolelta metsäpohjaa tiealueeksi.

– Sain hehtaarin palasta 29 000 euroa. Se oli hyvä hinta, Rinta-Huumo sanoo.

Pellot hän on saanut toistaiseksi pitää. Valtiolla olisi ollut niiden vieressä omaa maata, mutta sitä oli vain 10 hehtaaria

– Peltoja ne eivät voi pakkolunastaa, kun meillä on kotieläintila, jos niillä ei ole antaa takaisin vaihtomaata.

Tilalla on toistasataa päätä karjaa, lypsylehmiä ja hiehoja.

. Suvun maita Rinta-Huumon suvulla on ollut Sarvikalliolla maata 1940-luvulta lähtien. Ensimmäisen palstan osti Harri Rinta-Huumon paappa, toisen palstan osti hänen isänsä 1980-luvulla.

Sarvikallio sijaitsi paapan ostamalla tilalla. Se oli Nurmon korkeimpia kallioita. Pohjoisen puolelta kallio laski pystysuorana seinämänä suohon.

Rinta-Huumo arvelee, että jos hän olisi neljä viisi vuotta sitten hakenut murskauslupaa, ely-keskus olisi suojellut kallion.

. Mikä sitten olisi ollut hänen mielestään kohtuullinen hinta terminaalin alle jääneestä 20 hehtaarista?

Rinta-Huumon mielestä ainakin kovempi kuin metsämaasta, kun kyse on tällaisesta rakentamisesta. Hän odottaa nyt, mitä hallinto-oikeus vastaa.

. Nykykäyttö ratkaisee Väyläviraston mukaan lunastuksessa on toimittu normaalin käytännön mukaisesti.

Lunastettavan maan arvon määrittelee ratatoimituksessa Maanmittauslaitoksen lunastustoimikunta. Se käyttää ohjenuorana alueen kauppatilastoja. Maanomistaja saa esittää toimituksessa omia näkökantojaan.

Rahkolan raakapuuterminaalin ratatoimitus oli heinäkuussa. Väylävirastoa edusti asiantuntijana Don Seres .

Miten tässä tapauksessa huomioitiin Sarvikallion arvo?

Sereksen mukaan kallion arvoa ei huomioitu ennakkokorvauksessa, sillä korvaus määritellään maan nykykäytön mukaan. Tässä tapauksessa maa oli metsämaakäytössä.

– Jos hakija olisi ollut kalliofirma, joka työkseen käyttää sitä kalliota, tilanne olisi ollut eri, Seres sanoo.

. Jos hakija olisi ollut kalliofirma, joka työkseen käyttää sitä kalliota, tilanne olisi ollut eri. Don Seres . Koska maanomistaja on maanviljelijä eikä louhintayrittäjä, hänelle ei Sereksen mukaan makseta korvauksia kallion louhintaan perustuen.

Kalliotutkimuksissa on Sereksen mukaan lisäksi selvinnyt, että kiviaines on niin murenevaa, ettei sitä voi käyttää ratarakentamiseen.

Lopulliset korvaukset päätetään, kun terminaali on valmis ja päätetään onko kallioaineksella erityistä arvoa joka tulee korvata.

. Maanomistajan osa Viimeisenä keinona maanomistaja voi valittaa maaoikeuteen, mutta sen voi tehdä vasta rakentamisen valmistuttua.

Rinta-Huumo tietää tämän.

– Yleensä, kun pieni ihminen rupeaa valtiota vastaan taistelemaan, niin kyllä se yleensä häviää. Mutta kyllä tämä asia pitää loppuun asti katsoa.

Hän sanoo valituksessaankin ymmärtävänsä, että haltuunottoja ja lunastustoimenpiteitä tehdään yhteisen edun nimissä vähäisten ja vaikutuksiltaan pienten alueiden kohdalla.

– Mutta näin ison alueen ja tilani kannalta tärkeän palstan kohdalla en voi sitä ymmärtää, eikä se sovi oikeustajuuni.

– Koen, että olen joutunut yksityisenä maanomistajana ja kansalaisena Väyläviraston ja Seinäjoen kaupungin pelinappulaksi.

. Kyllä tämä asia pitää loppuun asti katsoa. Harri Rinta-Huumo . Maanomistaja on Rinta-Huumon mielestä heikoilla myös, kun Fingrid lunastaa maita voimasiirtolinjojen alta.

– Ihmisten maita menee 50 eurolla hehtaari. Maapohjan saa pitää, mutta siinä saa kasvattaa vain joulukuusia.

Maanomistajan puolia ei Rinta-Huumon näkemyksen mukaan pidä kukaan, ellei maanomistaja itse pidä.

Kirjaudu sisään

Nurmolainen maanomistaja kokee joutuneensa valtion ja kaupungin pelinappulaksi – "Kun ei ole neuvoteltu ja hinta on niin olematon"

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Nurmolainen maanomistaja kokee joutuneensa valtion ja kaupungin pelinappulaksi – "Kun ei ole neuvoteltu ja hinta on niin olematon"

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje