<p>SEINÄJOKI</p>.<p>Seinäjoen Joupin "siilinainen" <strong>Anja Kallio</strong> on kestinnyt piikikkäitä vieraitaan kerrostaloasuntonsa pihamaalla jo neljä kesää. Sunnuntaina hän kuvasi sattumalta yhden internetin hellyttävimmistä siilivideoista – ihan sattumalta.</p>.<p>– Minä teen henkilökohtaisena avustajana työkseni pitkiä päiviä, ja tämä on sitten se minun harrastukseni, joka rentouttaa päivän jälkeen, sanoo Seinäjoen Joupissa asuva Anja Kallio, jonka pihalla möyrii tänä kesänä parhaimmillaan kymmenen siiliä ruokalautasen ääressä.</p>.<p>Sunnuntaina Kallio istuskeli takapihan terassilla tyttärensä ja lastenlastensa kanssa. Radiosta soi musiikki, mutta se ei siilejä häirinnyt.</p>.<p>Yksi mokoma kellahti kumoon selälleen. Episodista huvittuneena Kallio kaivoi kännykkäkameran esiin ja alkoi filmata.</p>.<p>– Ajattelin ottaa videota ja auttaa pian kaverin jaloilleen, jos se ei itse pääse.</p>.<p>Apua – tai ainakaan ihmisen apua – poloinen ei kuitenkaan tarvinnut. Hetken kuluttua selällään kippurassa pyristelevää siiliä lähestyi huolestunut lajitoveri, joka ystävällisesti tuuppasi ystävänsä jälleen käpälilleen.</p>.<p>– Häkellyin siinä, että mitä tuossa juuri tapahtui! Anja Kallio kertoo.</p>.<p>Siiliharrastaja latasi videon someen. Useisiin kanaviin ladattua videota ovat katselleet tuhannet ihmiset ja se on herättänyt laajalti ihastuneita reaktioita.</p>.<h2>Kissanruokaa 15 purkkia päivässä</h2>.<p>Anja Kallion siiliharrastus virisi neljä vuotta sitten, kun hän muutti maan tasalla olevaan kerrostaloasuntoon. Hän huomasi vipeltävän pensaikossa ja tarjosi tuhisijalle kissanruokaa.</p>.<p>– Sitten se meni ja juorusi kavereilleen, Kallio naurahtaa.</p>.<p>Siilien määrä kasvoi päivä päivältä. Varsinkin puolen yön aikaan takapihalla käy mahdoton rapina ja tuhina, kun kissanruoka-astiat tyhjenevät kovaa vauhtia. Enimmillään siilejä oli viime vuonna 13 pihassa yhtä aikaa.</p>.<p>– Kun ruokapurkkeja alkoi mennä 15 päivässä, huomasin, että minähän teen tässä konkurssin, Kallio kertoo.</p>.<p>Hän alkoi liottaa kissan kuivaruokaa ystävilleen särpimeksi. Kaikille se ei kuitenkaan kelvannut.</p>.<p>– Pihassa oli siili, jonka nimesin <strong>Justiinaksi</strong>. Se tuhisi ja puhisi ja piti jöötä muille siileille.</p>.<p>– Se kiersi läpi jokaisen ruoka-astian ja puhisi, että tällaistako minulle yritetään tarjota. Lopulta se hermostui ja meni vihreän porrasmattoni luo. Kiukuissaan se alkoi hampailla repiä sitä palasiksi. Silloin minä menin sisään ja hain sille purkkiruokaa.</p>.<p>Kallio piti kuitenkin päänsä eikä sallinut Justiinalle prinsessakohtelua kovin pitkäksi aikaa. Ajan mittaan Justiina leppyi ja suostui syömään samaa apetta sukulaistensa kanssa.</p>.<h2>Leuto talvi ei koitunut kohtaloksi</h2>.<p>Siiliharrastus on vienyt Anja Kallion täysin mennessään. Vaikka "piikkipallerot" näyttävät keskenään samalta, niillä on selvästi omat luonteensa.</p>.<p>Nykyisin siilet osaavat jo vaatia ja odottaa ruokaa. Ruokakuppia saapuu tarkastamaan aamulla kuuden ja seitsemän välillä useita siilejä. Jos tarjoilut ovat myöhässä, ne alkavat puhista levottomasti.</p>.<p>– Ne tuntevat minun ääneni ja tietävät tulla, kun kuulevat sen.</p>.<p>Tänä vuonna siilejä on näkynyt pihassa tiuhaan, vaikka Kallio pelkäsi niiden puolesta leudon talven vuoksi. Siilet kun saattaisivat herätä horroksestaan ennätysaikaisin ja paleltua myöhäisillä pakkasilla.</p>.<p>Talvi ei ainakaan Joupin siilejä lannistanut, mutta ajoittainen kiusaaminen kylläkin.</p>.<p>– Tässäkin talossa on lapsia, jotka ajavat siiliä takaa ja tökkivät niitä kepeillä. Olen yrittänyt tähän puuttua, mutta koko ajan ei voi olla vahtimassa.</p>.<p>Sarianne Tekoniemi</p>